Kelit antoivat myöden puuhastella tokoilua ulkosalla. Niinpä me Viskin kanssa otettiin pikku treenit. Poikkeuksellisesti aloitettiin homma tunnarilla. Luin eräältä sähköpostilistalta kuinka maajoukkuetason koiralle oli tehty tunnaritreeni siten, että häiriötekijänä oli lelu/leluja tunnareiden seassa niin enkös minä viisaana koirankouluttajana kokeillut heti samaa hyvää ideaa.. Miettiämättä sitten asiaa yhtään enempää pläjäytin tunnarit ja lelut yhteen kasaan ja otin liikkeen. Joop-yritys hyvä kymmenen, järjen käyttö sallittu. Viskihän se sieltä erityisen iloisesti uudesta tunnariliikkeestä yllättyneenä paukautti valitsemallensa lelulle ja oikein rehvakkaasti muristen ja lähti saaliinsa kanssa pitkin pihaa juoksemaan. Voi jestas, oikeasti - järjen käyttö olisi edes joskus ihan nastaa.. No, hetken asiaa kelasin ja siirsin lelut hieman tunnarikasasta erilleen ja tein liikkeen alusta alkaen uusiksi. Viisas koira - nyt onnistui ja täysin moitteeton tunnarin etsintä ja nosto - jiihaa!
No, tunnarin jälkeen otettiin ruutua. Siitä ei oikeastaan mitään sen kummempaa, lelu oli ruudussa valmiina ja sisäänmeno oli "oikeasta välistä ja suora". Ruudun jälkeen otettiin suora läpijuoksu luoksetulo, josta palkkakin "vauhdista". Vauhti on ihan hyvä, toki Viski pystyisi nopeamminkin vielä tulemaan, mutta mielestäni vauhti on silti riittävän vauhdikas :-).
Sitten otettiin ah niitä niin ihania kaukoja.. Olen nyt noissa pidemmän matkan kaukoissa käyttänyt palkkana pelkästään lelua Viskin takana. Se on ollut hyvä juttu. Samoin käskyjen "totisuus ja lievä painostus" on ollut myös hyvä lisä, tavallaan kielii Viskille että tämäkin liike on totista totta eikä pelleilyä ;-). Mutta no, ei tuo kaukojen tekniikka kunnossa ole - se on selvä, mutta paremmassa jamassa tuo liike on kuin viime syksynä! Kaukojen ekat asennon vaihdot sujuivat nyt kaukaakin hyvin, ja niistä palkattiin. Eli pelkkää ekaa asennon vaihtoa treenattiin.