perjantai, 3. maaliskuu 2006
Impin poismenon jälkeen olo on ollut hyvin masentunut. Kaikki kuitenkin
tapahtui niin äkkiä. Vaikka eihän niitä vaihtoehtoja ollut,
eläinlääkäri löysi Impiltä useita turvonneita imusolmukkeita,
keuhkoissa epäiltiin myös olevan jotain mikä kieli kasvaimista. Nisät
olivat kuumat ja erityisesti yksi nisistä, jossa oli jo jonkin aikaa
ollut kasvain, oli hirmuisen kuuma ja aristava. Impillä oli myös paino
tippunut, vaikka vielä hetki sitten se näytti siltä, että olisi
pulskistunut. Vaihtoehtoja vaan ei ollut, toki Impi vielä olisi voinut
elää päiviä tai ehkä jopa viikkoja, mutta ei ilman kärsimyksiä. Mä
uskon ja luotan siihen, että nyt Impi pääsi kavereistaan rakkaimman
luokse, Oton kainaloon! Kiitos Impi näistä yhdestätoista vuodesta,
jotka kanssamme olit!
Elämä jatkuu.. Eilen minun oli lähdettävä "onneksi" Mutalan kentällä
illalla tuuraamaan sairastunutta koulutusohjaajaa. Oikeastaan tuli aika
paljon pirteämpi olo. Yritin tsempata itseni Viskinkin kanssa vähän
puuhastelemaan edes jotain. Kyllä se tästä.
Kommentit