Impin poismenon jälkeen olo on ollut hyvin masentunut. Kaikki kuitenkin tapahtui niin äkkiä. Vaikka eihän niitä vaihtoehtoja ollut, eläinlääkäri löysi Impiltä useita turvonneita imusolmukkeita, keuhkoissa epäiltiin myös olevan jotain mikä kieli kasvaimista. Nisät olivat kuumat ja erityisesti yksi nisistä, jossa oli jo jonkin aikaa ollut kasvain, oli hirmuisen kuuma ja aristava. Impillä oli myös paino tippunut, vaikka vielä hetki sitten se näytti siltä, että olisi pulskistunut. Vaihtoehtoja vaan ei ollut, toki Impi vielä olisi voinut elää päiviä tai ehkä jopa viikkoja, mutta ei ilman kärsimyksiä. Mä uskon ja luotan siihen, että nyt Impi pääsi kavereistaan rakkaimman luokse, Oton kainaloon! Kiitos Impi näistä yhdestätoista vuodesta, jotka kanssamme olit!

Elämä jatkuu.. Eilen minun oli lähdettävä "onneksi" Mutalan kentällä illalla tuuraamaan sairastunutta koulutusohjaajaa. Oikeastaan tuli aika paljon pirteämpi olo. Yritin tsempata itseni Viskinkin kanssa vähän puuhastelemaan edes jotain. Kyllä se tästä.