Terveisiä Leviltä. Olihan nollausreissu, jäi hetkeksi työmurheet ja huolet mielestä pois - vaikka työreissulla oltiinkin :-o. Nyt on taas paluu arkeen ja yksi työntäyteläinen ja sekasortoinen työpäivä toimistollakin taas takana.. Huoh - ei ole näkyvissä helpotusta työstressiin, mutta...

Lunta tulee edelleen ihan sikana - kuulema hakumaastot on _niin_ pahasti lumessa että saas nähdä miten perjantaille aiotut hakutreenit onnistuvat.

Tänään iltalenkin yhteydessä muisteltiin vähän tokojuttuja Viskin kanssa. Kummallista, aina kun tulen joltain muutaman vuorokauden työreissulta Viski jotenkin vaikuttaa "loukkaantuneelta" tai jotenkin vain oudolta. Eka treeni reissun jälkeen on aina vähän tunnustelua. Ei kumpikaan päästä sellaiseen "täyteen fiilikseen" vaan vähän ikäänkuin haparoidaan, että oliks tää näin vai noin. Yleensä sit seuraavan päivän treeni alkaa olla jo ihan "normaali". Olen miettinyt, että tuonkin asian on pakko johtua _minusta_, koirat ei loukkaannu tai mieti missä mamma on ollut?!? Eihän?