Sunnuntai-iltana käytiin isomasuisen Hannan kanssa ottamassa pk-tottista ja esineruutua. Meille tulikin pitkästä aikaa todellinen paikalla olo ongelma. Viski nimittäin oli ensinnäkin äärimmäisen levoton Veetin suorituksen ajan, kääntyili kentälle päin ja "haukkui äänettömästi". Kyllä, luitte oikein.. Se louskutti leukojaan yhteen niin että hampaat kalahti, muttei tullut ääntä. ARggh (arghh, ei siis johdu siitä ettei sitä ääntä tullut....). Ja loppu huipennukseksi  Viski lopulta nousi seisomaan. Että semmonen tapaus... miten VOI olla noin vaikeaa olla paikalla, kun toinen tekee tottista??? Tämäkin asia oli jo paljon paremmalla tolalla.. No, muuten tottis meni oikeastaan ihan kivasti, otettiin seuraamisia, jäävät liikkeet, tasamaa nouto ja lopuksi pallolle juoksu -eteenmeno. Ihan hyvä treenin LUKUUNOTTAMATTA tota hiton paikalla oloa, siitä voisi olla jopa melko masentunut.

Esineruudussa otettiin kaksi esinettä, toinen keskellä ruutua ja toinen takaosassa keskellä. Ruutu ei ollut täysmittainen leveydeltään, pituudeltaan ehkä nippa nappa oli. Ensimmäinen takaesine nousikin hyvin nopeasti, keskimmäistä esinettä joutuikin sitten hitusen aikaa etsimään, mutta kyllähän sekin sieltä sitten hyvin nousi. Tämä olikin nyt hyvä treeni siinä mielessä, että on liian vähän tullut otettua esineruutua siten, että Viski joutuisi "tekemään töitäkin" siellä ;-o. On tullut otettua vain toistaiseksi ruutua siten, että aina tulisi mahdollisimman pian onnistuminen (mikä sinänsä tietty on hyvä asia, että niitä onnistumisia on saatu aikaan). 

No, nyt alkaa olla sitten "syyt" aika vähissä miksi emme voisi osallistua tällä viikolla hakukisaan ;-o. Jalka tuntuu ainakin maasto-osuuden kestävän (hyppyjä en kokeillut, ne mennään sitten kisassa riskillä). Maasto ja tottis pelittää _kohtuullisesti_, joten kai sitä on sitten uskallauduttava kokeilemaan. Ajaltelkaa ... siitä on vissiin 6 vuotta (?) kun olen omalla koirallani viimeksi kilpaillut haussa .... väliin onneksi mahtui pari "lainakoira" kisaa, joten tuntumaa on edes vähän väliin saatu. Mutta jotenkin on ihan järjettömän jännää...