Ylökk oli kutsunut Jorma Pitkäniityn kouluttamaan agiliitoa, ja tietenkin me Viskin kanssa kurssilla mukana! Jorma puhui meille aluksi ajatuksiaan agilityn kehittymisestä vuosien saatossa, ohjaustyylien samannäköistymisestä ja omasta näkemyksestään siitä miltä hieno radan suorittaminen näyttää. Jorma myös "pakotti" meitä ajattelemaan sitä, voisinko itse liikkua radalla sittenkin hieman säästeliäämmin, antaa koiran tehdä työt ja itse "nauttien katsella" koiran suorittamista. Jorma myös rohkaisi erityisesti harjoituksissa kokeilemaan paljon eri ohjausvaihtoehtoja, pyrkiä toteuttamaan ratoja eri tavoin kuin siten mihin on itse aina "tottunut".

Kilttinä tyttönä ;-) yritin tehdä kuten pyydettiin, eli antaa tilaa Viskille, liikkua vähemmän ja ohjata kauempaa.  Tosin jo heti alkuunsa ajattelin ja taisin sanoa ääneenkin ettei tästä tule mitään, Viski ei liiku mihinkään ellen ole jatkuvasti mukana. Mutta kaskas - rohkaistuneena moisesta puheesta kuitenkin kokeilin ja sain ihan uskomattoman agilityvalaistuksen ;-D, ihan oikeasti MUN KOIRA TEKI ANNETTUJEN OHJEIDEN MUKAAN vaikken kulkenut sen viiksikarvassa kiinni!!!! Se oli oikeasti aika makee fiilis! Tämä varmaan tuntuu teistä lukijoista melko naurettavalta ja yksinkertaiselta ohjeelta, mutta mulle itselleni eilinen kokemus oli varsin rohkaiseva ja saa mut nyt ajattelemaan (ainakin hetken ;-)) asioita vähän eri tavalla. Se että onnistuu tekemään jotain sellaista, mihin ei edes itse usko onnistuvansa on aika makee juttu! Ja innoistuin asiasta niin, että tein eilen useaan kertaan radan pätkää yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes oli pakko käytössä olevan ajan puitteissa poistua omalta suoritusvuorolta :-).