Ollaan nyt aloitettu "uusi elämä" agilityssa. Siirryttiin Kleemolan Timon ryhmään ja tänään oli ihan ensimmäiset treenit Timon ohjastuksessa. Ja paikkana melko hulppean makea Länsi-Teiskon maneesi. Matkaahan sinne meiltä tulee taas kerran pirusti, mutta onneksi Tainan kanssa päästään nyt mukavasti kimppakyydeillä. Niin, uusi elämä agilityssä ei tarkoita mitään sen dramaattisempaa, Rinan ryhmässä oli mukava olla ja edistyttiin siellä huimasti! Kuitenkin olen jo pidemmän aikaa "kytännyt" pääsisinkö Timon ohjaukseen ja nyt se sitten nappas. Odotan talvikautta innolla, odotuksia on myös kovasti taitojemme kehittymisen suuntaan.

Itse treenit olivat mukavat, radat melko lyhyitä eikä turhan vaikeita. Vaikeustasoa pelkäsinkin, kun tiesin että kaikki muut ryhmässä ovat kolmosluokkalaisia (Jenna ja Ivan ihan kohta kolmosissa ;-)) ja me ei olla saatu yhtäkään nollaa edes ykkösistä... No, Timon ensi kommentit olivat että ohjaus äänettömäksi, ääntä vain sellaisissa paikoissa missä sitä todella tarvitaan. Tämä olikin melko haastavaa, mutta tosi hyvä idea!! Mähän saan koiraan entistä enemmän sähköä omalla kiljumisella ja riekkumisella, ja tämä liika sähellys onkin se meidän ongelma. Nyt kun ohjaan hiljaa, mä itse pystyn keskittymään omaan vartalo-ohjaukseeni paremmin ja toisaalta mikä tärkeintä, koira pystyy keskittyyn radan tekemiseen. Tämä siis nyt ohjenuoraksi treeneihin - tosin äänettömyys meni tänään vähän liiallisuuksiin, olin hiljaa myös kontakteilla ;-)). Pientä viilausta siis...
Toinen juttu oli tämä mun perinteinen ryntäily paikasta a paikkaan b.. Nyt se on kuulema loppu. Rauhallinen liikkuminen ja "pehmeät kiihdyttämiset" ovat sallittuja, toki vauhtia saa olla mutta sellaiset äkkinäiset ryntäilyt on kiellettyjä. Onhan tästä ennenkin sanottu..katotaan, josko Timo saisi tämän vielä pysymään kallossani!!
Kaiken kaikkiaan treenit sujuivat ihan hyvin, tuli koettua jälleen muutama tooooosi iso ahaa-elämys "osaako mun koirani todellakin tuollaisenkin ohjaustavan"..