Ihan oikeasti tänään on tapahtunut ihme. Agiliitotreeneissä Viski loisti ihan aidosti ja oikeasti :-O. Ensimmäinen rata huitaistiin komeasti "nollaratana", ja sanottakoon että rata oli taattua Timoa eli ei mikään ihan pala kakkua. Radan jälkeen Timo kysyikin "mitä teit koiralles ennenkuin tulit radalle?". Ah, olis ollut niin ihanaa vastata jotain siihen tyyliin, että olen löytänyt nyt sen oikean tavan valmistautua agisuoritukseen, tai että nyt on raatokuri löytynyt kohdalleen tai jotain muuta yhtä maagista, mutta jouduin toteamaan etten ole tehnyt yhtään mitään poikkeavaa... Muutkin radat tänään lähes lennettiin (tällä kertaa positiivisessa mielessä), olin varmaan tuosta ekasta radasta niin euforisessa tilassa että sain muutkin onnistumaan, virheet mitä treenien mittaan tuli olivat meidän mittapuussa pieniä mokia, jotka saatiin helposti korjattua. Lopuksi vielä otin erillisiä keppitreenejä putken ja parin hypyn kautta ja kaskas nekin onnistuivat tänään aivan nappiin - joka ikinen suoritus. Outoa, todella outoa. No, nautiskelen tästä ohikiitävästä hetkestä nyt täysin siemauksin, eiköhän se paluu arkeen ole taas piakkoin edessä :-)