Luettuani tänään Mian blogista hyvän tarkkuusetsintä treenin tein tietysti heti samanlaisen treeni Viskille :-). Kylläpä näistä blogeista tuntuu olevan aina vaan hyötyä, joten kiitos vaan kaikille ahkerille kirjoittajille :-). Niin, se treeni oli siis sellainen, että tein pihaan nurtsille tarkkuusruudun ja tiputtelin sinne kuusi erilaista melko vaikeaa esinettä (erilaisia nappeja, sormustin, ruuvi ja kankaan pala). Ideana vaan ottaa tuota nostamista ja esineen luovuttamista. Hyvinhän Viski kaikki esineet löytyjärjestyksessä nosti, yksi sellainen pienepieni liukaspintainen nappi lurahti suusta maahan ennenkuin se päätyi mun käteeni, mutta se otettiin uusiksi ja luovuts oli parempi.

Illalla ajelin Nokian rajaseuduilla etsiäkseni uutta hieman erilaista jälkimaastoa. Löytyhän sellainen, hyvin kallioinen (yök, pelkäsin käärmeitä..) ja aukea maasto. Samasta paikkaa taisin löytää uuden komea hakutreenipaikankin! Tein Vipatukselle taas n. parin sadan metrin kaarevan jäljen, tällä kertaa en laittanut keppejä ollenkaan. Matkalle tiputtelin muutamia maksanpaloja ja loppuun kippo keitettyä maksaa, nam :-o. Jana otettiin n. 3 metrin syvyydeltä ja se oli ihan nappi suoritus. Jäljestäminen oli tänään vauhdikasta, vähän yritin jarrutella liinasta, ja paikoitellen Viski haki kyllä hajua ilmavainulla (tuuli oli aukealla kalliolla melko suotuisa..), mutta noin kokonaisuudessaan olen kyllä tyytyväinen. Tyyli ei ollut tosiaankaan mitään fh-jälkikoiran suoritusta, mutta komeasti poika meni epäröimättä jälkeä eteenpäin vaikka kallioinen ja jäkäläinen maastopohja oli meille ihan eka kokemus jäljestämisen suhteen.

Mä olen kyllä maailman huonoin metsässä liikkuja. Nytkin meinas ihan paniikki iskeä, kun hetkeksi jäljen teon lomassa hukkasin katseeltani tien, johon olin auton parkkeerannut. Melkein samantein olin aivan varma, että nyt olen eksynyt... Ihan naurettavaa ja samalla tosi noloa, mitenkähän sitä oppis kulkemaan oudossa metsässä ilman panikointia?