Sataa sataa ropisee... Enkä sitten lähtenyt Takuttien epäviralliseen agikisoihin. Sen sijaan pukeuiden sadeasuun ja kumppareihin ja marssin metsään tekemään jäljen ja esineruudun. JÄlki oli 40 minsaa vanha ja n.150 metriä pitkä kaarenmuotoinen ja frolicein maustettu. Alun pikkuinen jana (vasemmalle) oli taas vaikea, eli pyörimistä namien ympärillä eikä hajuakaan siitä mihin pitäisi jatkaa, selvitti kuitenkin homman itsenäisesti. Alkuun jäljestys oli myöskin ihan kamalaa samanlaista pyörimistä; nami-pyörimistä-nami-pyörimistä, kunnes jotenkin pääse kärryille mistä on kyse. Sitten tuli suht hyvää jäljestämistä tovin, napsi froliceja hyvin ja rauhallisesti matkalta kunnes alkoi kiirehtiminen ja jäljen vieressä "kulkeminen". Ihan selkäesti Viskillä alkoi käydä mielessä jäljen lopussa oleva ruokakippo. Täytyy nyt kyllä toi kippo ottaa lopusta pois ja panostaa paaaljon enemmän vain tarkkuuteen namien kera. Ei tosta hommasta muuten lähde mitään jäljestämistä tulemaan..

Esineruutu oli kapea, mutta syvä. Viski näki kun vein Kiin kanssa esineet, molempiin takakulmiin ja ihan eteen keskelle. Takakulmat jäivät polun ylityksen taakse, joka tuottikin hankaluuksia, eli  Viski ei millään tahtonut ylittää polkua vaan etsi esineitä etupuolelta - no tästä syystä otinkin nuo esineet tuonne polun taakse. Etuesineen se sen sijaan pongas oikein hyvin. Ruutu ei ollut mikään loistokas, kovasti yritti ja hyvin itsenäisesti etsi ja etsi, mutta tuo polku tuotti vaikeuksia alkuunsa. Kun oli ensimmäisen esineen polun takaa nostanut, nousi tuo jälkimmäinenkin sieltä sitten paljon nopeammin.

Ei tästä päivästä nyt mikään sellainen "jippiii-hienoo-treenata-fiilis" jäänyt, mutta tulipahan tehtyä :-P.