Menneellä viikolla tipahti postilaatikkoon uusin Canis-lehti. Siinä oli oikein hyvä artikkeli naksutinkoulutuksesta ja ehdollistamisesta jne. Viskiähän ei ole tosiaankaan koulutettu naksulla, sen sijaan naksua on käytetty muutamissa jutuissa oikean (ja varmaan joskus vääränkin....) suorituksen merkkaamiseen. Ja tämän kyllä huomaa..Tein muutamia kokeiluja, joissa "testattiin" koiran oma-aloitteisuutta ja voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, ettei aloitekykyä ole pahemmin Viskillä ruokittu.. Siinä se toljotti mua kohden ja katsoi silmiin ja yritti kait miettiä että mitä pitäs tehdä, kun en sanonut mitään käskyä - kunhan vaan seisoin lelu selän takana piilossa. Mutta ei se tarjonnut sivulle siirtymistä tai muutakaan, kunhan vain istui ja tapitti.. Heti jos annoin pienenkin vinkin kehollani tai edes katseellani niin tarjosi sivulle tulon. Jos tein siten, että leikin lelulla ja nappasin "saaliin" itselleni, tarjosi Viski siitä heti sivulle tuloa ja kontaktia saadakseen palkan, eli tavallaan leikin ja tekemisen yhteydessä aloitteellisuutta löytyy, mutta ihan passiivisessa tilassa koira on kyllä aivan kuutamolla ja yrittää vaan hakea minulta signaalia mitä pitäisi tehdä. Ehkä ei ole koskaan liian myöhäistä opettaa koiralle oma-aloitteisuutta ja ylipäätään aloitekykyä?

Jos joskus pennun käsiini saan niin takuulla tulen tuota aloitekykyä ja sen vahvistamista puntaroimaan hyvin eri tavalla kuin Viskin kanssa olen tehnyt.

Niin, sitä seuraamista taas hinkattiin eilen pihassa. Namipalkalla ja kotipihassa paikka oli jälleen oikein hyvä ja naksuttelinkin sitten melko lyhyistä suorituksista oikeaa paikkaa.