Sunnuntaikin meni Takkujen agikisoissa. Eka rata oli aikas hieno, valitettavasti vain aikas... Minä onneton kaikkien supertunariohjaajien äiti ahdistin keinulla koiran niin rajusti, että hyppäs keskeltä alas, joten vitonen oli tuloksena ...damn. En tiedä milloin opin, luultavasti en ikinä. Toinen rata olikin sitten aika syvältä sieltä... Hyppäri, joka oli aikas haastava, radalle mentäessä mulla oli kaksi kohtaa mitä en tiennyt miten ottaisin. No, eka kohta meni vielä hyvin, mutta sitten alkoi toivoton kohellus, jossa mä olin pääosassa. Ja hylkyhän siitä kaaoksesta sitten seuras. Tälläistä tämä on, kun ei vaan osaa :-((.