Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti tänään päästä hakuilemaan vieraan ryhmän kanssa, mutta kuten aina - suunnitelmat tuppaavat muuttumaan lennossa ja niin kävi tänäänkin. No, illan mittaan sitten pääsin kuitenkin jäljelle ja tiputetun pariin. Eikä se ollut huono vaihtoehto ollenkaan ;-). Viski oli varsin hyvä jälkikoira tänään ja tiputettukin meni ihan nappiin - oho :-p. Tiputetun matka ei ollut sen kummoisempi kuin alokasluokan verran, mutta "polku" oli haasteellinen ja vaikeakulkuinen, tästä syystä en halunnut matkaa ahnehtia liiaksi. Mutta kuten sanoin, Viski oli tosi hyvä ja toimitti tiputetun nätisti ja nopeasti takaisin omistajalla :-).

Sitten jälki. Jälki leikkasi janan n. 15 metrin kohdalta ja tällä kertaa oikealle lähtö. Viski ensinnäkin oli janan alkupäässä ensimmäistä kertaa jo todellakin lähdössä kovalla hingulla, ihan niinkuin tämäkin osio alkaisi kolahdella paikoilleen. Janalta se singahti melkoista kyytiä liikkeelle ja tosiaan otti pikku tarkastuksen takajälkeä, kääntyi ja pienen u-lenkin jälkeen nappas oikean jäljen ja sitten vaan nautiskeltiin menosta. Jäljen mittaa en osaa sanoa, mutta tein jälkeä tasan 13 minuuttia, eli kyllä sillä reilusti oli mittaa ja kulmia ja kaarroksia useampia. Vanhentui n. 45 minsaa. Viski ajoi jäljen ihan käsittämättömän hyvin, nosti jokaisen kepinkin!! Yhdellä aukealla se taas hukkasi kulman, mutta löysi itse kyllä takaisin pienen ympyrän jälkeen. Viskistä toistaiseksi näkee helposti milloin se on jäljellä ja milloin hukkaa sen - tämä on melkoisen suuri etu.... Vaikkakin pyrin olemaan täysin mitätön nolla (mitä toki luonnostaankin osaan ;-)) narun perässä enkä auta tai vaikuta koiraan mitenkään.. No, takaisin jälkeen, toinen hankala kohta tuli jäljellä, kun loppusuoraa mentiin tienreunassa olevassa ojassa, arvelinkin että tämä voisi olla vaikeata. Ensin Viski yritti etsiä tieltä jälkeä, kun ei siinä onnistunut siirtyi takaisin metsään ja huomasi melko nopeasti ettei sieltäkään mitään löydy ja siinä kohden pongasi ojan pohjalle siirtyneen jäljen. Tämän jälkeen pystyi ojaa pitkin tosi hyvin ajamaan eikä ongelmia ollut, yhtä isoa paskakasaa se jäi hetkeksi nuuhkimaan, mutta jatkoi sitten itsenäisesti jäljestämistä. Samoin ojannousu takaisin metsään meni pari metriä pitkäksi, mutta korjasi jälleen kerran hienosti huomattuaan "mokan".. Olipa kummallisen hyvä treeni :-O. Tälläiset innostuttaa entistä enemmän treenaamaan jälkeä, varsinkin kun sitä nyt voi tehdä tasan silloin kuin se itselle parhaiten sopii...