Voih, olihan makeeta piiiiiitkästä aikaa mennä ohjattuun agilitytreeniin! Kiitos Katille, pääsiin "tuuraamaan" Katia ja Intoa ProCanis hallille, en ehkä tuurannut kovin loistavasti, mutta no - treenattiin :-). Ihan ensinnä, en voi tajuta koirien ajattelukykyä - käsittääkseni Viski ei ole Marian uudella hallilla käynyt koskaan (eihän????), joten sillä ei voinut olla aavistustakaan mihin pihaan ajettiin. Piha oli hiljainen, kun siihen tultiin, ei koiria ei haukuntaa, pari autoa vain. Ja kun lähdettiin siitä sitten heti lämmittelykävelylle niin aivan samantein Viski aloitti tolkuttoman poikittamisen ja edessä hyppimisen (Kati, tiedät mitä tarkoitan...). Mistä se tiesi mitä oltiin tulossa tekemään??? Mulla ei ole mitään ns. agilityvermeitä, josta koira tietäisi, normaali treenisetti mikä nyt mihin tahansa treeneihin menessä voisi olla päällä....

Itse treenit meni oikeastaan hieman paremmin kuin kuvittelinkaan. Mutta oli se -herran jestas sentään- vaikeata! Rata oli haasteellinen 19 esteen rata - eikä todellakaaan mikään "virtaava ja helppo". Mutta Viski oli yllättävän hyvin kuulolla ja ohjattavissa, hyppäsikin hyvin. Yleisö oli haltioissaan sen ääntelystä.....  Yksi putken pää meinasi tuottaa todella tuskaa, aina sain ohjattua Vipsun väärään päähän  kunnes Maria pakotti ottamaan kädet multa kokonaan pois ja tehtiin ohjauslinjaankin pieni muutos - avot.. Niin se on helppoa kun osaa :-p.