Maanantai-illan koulu taisi olla selälle liikaa, koko päivän kun istuu töissä ja sen jälkeen menee muutamaksi tunniksi piirtämään autoCadilla huonolle penkille niin johan tiesi istuneensa.. Tiistaiaamun aloitin vielä seminaarilla, jossa tietysti istuttiin, mitäs muutakaan. Ja loppu tulema oli se, että tiistaina oli pakko lähteä kesken päivän kotiin, kun selkä alkoi vihotella ja iski pieni paniikki, että nytkö se taas alkaa. Onneksi tujut lääkkeet, lepoasento ja pieni rauhallinen kävely rauhoitti selän! Pääsin pelkällä säikäyksellä! Tänään onkin sitten olo ollut jo taas paljon parempi - koulun penkille en kuitenkaan mennyt.

Illansuussa aktivoin pikkuisen Viskivipatusta. Otin 2 kgn kapulan kantoa ja loppuasentoa. Kun on kierroksia törkeesti niin kapulan luovutuksesta tulee tosi mallikas, ei yhtään löysä ote tai vajaa asento!! Viski on kyllä otus, joka pitäisi aina vain saada tosi hyvään vireeseen niin suorittaminenkin on ihan mallikelpoista. Jos viretila ei ole ihan kympillä mukana niin se näkyy heti tekemisessäkin löysyytenä tai sellaisena epätarkkuutena. No, lienee tietysti joka koiralla sama juttu, mutta jotenkin minusta vaan tuntuu, että Viskin kanssa tossa asiassa mun täytyisi vielä paremmin tehdä oma osuuteni ja pitää huoli, että viretila olisi aina mahdollisimman hyvä.

Noudon lisäksi otettiin seuraamista, joka sekin oli tosi hyvää, nyt palkkasin heti oikeasta asennosta - näitä otettiin muutama pätkä ja Viski nautti :-). Sitten otettiin myös kaukoja, joissa asennon vaihdot sinänsä nopeat ja Viskin mielestä oikein, mutta todellisuudessa meidän paha tekniikka virhe eli seiso-maahan näkyi rumasti. Tuossahan Viski käytännössä katsoen aina loikkaa eteenpäin ellei sitä selkeästi edestä lähes estä. Kummallista ettei tuo ole korjaantunut lähes itsestään - ja joku vielä väittää, että kyseessä olisi maailmaan viisain koira rotu - phyh ja pöh :-)