Tämän illan agilityissa ohjelmassa oli takaakierrot. Olin onneksi näitä kiertoja vähän Viskillä etukäteen treenannut, joskin toki jo vanhastaankin noin periaatteessa kierrä käskyn piti muistaa. Mutta joka tapauksessa puunkierrot sun muut tolpankierrot ovat tässä olleet kyllä eduksi ja niitä kiertoja on ollut helppo taas muistutella pihassa ja lenkeillä. No, treenirata näytti taas NIIIIN hankalalta ja vaikealta rataantutustuessa, että voi jesus.. Takaakiertoa toisen perään, valssia väliin ja välillä taas ilman valsseja ja ilman takaakiertoja. Blondille aika kova pala muistaa nuo syheröt :-O. Mutta koska Marian on melko tiukka kouluttaja sitä pistää itsensä likoon ihan tosissaan (vaikka välillä ehkä tulos näyttää ihan muulta...) ja yllättäen mä en pahemmin unohtanut rataa, jos ihan pieniä hairahduksia ei lasketa :-). Itse takaakierrot sujuivat yllättäen hyvin, vaikka toki hinkkaamankin muutamaa kohtaa jouduttiin. Yksi olennaisia asioita on tässäkin taas se oma linja, eli kroppa pitää suunnata avuksi takaakierrolle eikä kohtisuoraan hypylle, ja toisaalta ei pidä jäädä sitten ihastelemaan sitä kiertoa vaan reippaasti heti matkaan ottamaan jo koiraa vastaan tai mitenkä nyt sitten milloinkin otetaan. Samoin takaakierrossa voi ihan huoletta muistuttaa koiraa, jos kierto jää tekemättä ja yrittää oikoa suoraan esteelle - se on yksinkertaisesti ei-sallittua tekemistä josta saa ja pitää sanoa. Kepeille vienti oli aika vaikea tänään, tultiin hypyn kautta vauhdilla avokulmaan ja tietäähän sen mitä siinä tapahtui VAIKKA kuinka yritin jättäytyä taakse ja kääntää vartaloani niin sinnehän se kakkosväliin pamahti. Pe..le. Uusinta yrittämälläkin vielä teki saman. Ei hyvä. No, sitten kolmannella ja neljännellä kerralla jo onnistui. Viski on kepeille menossa samalla "tappomeiningillä", että väliäkö sitä mihin sohasee, pääasia että menee ja erityisesti  avokulmasta ja vauhdilla se ei ihan aina mene siihen oikeaan väliin.... Eli se keskittyminen tekemiseen katoaa kaahaamisen alle ja tämä pitäisi saada kitkettyä pois. Samalla tavallahan Viski teki kontaktit (vaikka yleensä aina tekikin alastulon niin silti hutiloiden varasti tai karkasi sieltä), kunnes Maria puuttui peliin ja aivan oikein kertoi mistä oikein on kyse ... koiran PITÄÄ keskittyä tekemiseen eikä vain kaahata sinne päin. Näin on. Ja sittenhän me kerrottiin Viskille, että kaahauksesta ei hyvää seuraa ja avot - kontaktit ruvettiin tekemään keskittyneemmin. Nyt täytyisi tuohon keppihärpäkkään saada sama fiilis. Pohdintaa ja mietintää..