Käväisin päivällä Inton ja Viskin kanssa yhdistetyllä metsälenkillä ja jäljellä. Sulaa jälkimaastoa löytyi kohtuullisesti, toki paikoitellen vielä muutamia lumihattaroitakin osui matkanvarrelle. Jäljen lähtökohta oli janalta n. 15 metrin syvyydessä (täytyisi pidentää aika pian tuota matkaa) ja lähti oikealle. Jälki vanhentui vain 35 minsaa (täytyisi vanhentaa aika pian tuota aikaa...) ja tein siihen paljon mutkia ja kulmia, keppejä oli kuusi, matkaa sen verran mitä kymmennessä minuutissa ehtii talsia - 500 metriä? Viski otti janan ihan törkeän hienosti, aivan nappisuoritus (outoa). Eka keppi oli hyvin nopeasti janan jälkeen ja Viski ilmaisi sen hienosti. Ja eikun jatkamaan... sitten mentiinkin niin kovaa haipakkaa, että jouduin roikkumaan liinassa tosissaan kiinni, mutta Viskillä oli johonkin ihan törkeä kiire eikä mun vastus oikein asiassa auttanut. Paahtoi kuin juna, mutta valitettavasti taisi olla Pendoliino, joka ei pahemmin väliasemille pysähtele... Niinpä kaksi keppiä jäi jonnekin matkalle, kun kiire oli vain jonnekin, kun tietäisi minne... Neloskepin taas reagoi ja ilmaisi hyvin, sen jälkeen ajoi loppuun asti paljon rauhallisemmin ja nosti loput kepit hyvin.   

Nyt täytyy vaan ihan väkisin malttaa jäljen vanhentua paremmin, se voisi auttaa tuossa kiirehtimisessä. Musta tuntui, että nyt kun varsinkin jäljen alkupäässä oli paljon kiemuraa ja kulmaa se oikein aiheutti entistä enemmän Viskille kiirettä. Tai sitten se vaan muuten vaan tällä kertaa kiirehti ihan turhan paljon. Se on kyllä kiva asia, että motivaatiota tuntuisi nyt touhuun riittävän ja Viskin mielestä jäljestäminen on hienoa hommaa. Tietysti tuota touhua pitäisi saada tarkemmaksi ja vähän rauhallisemmaksi.... Kauheasti en edelleenkään ole valmis puuttumaan Viskin tekemisiin jäljestyksen aikana, mutta valmistella treenejä voisi=pitäisi paremmin ja vähän ehkä pohtia mitä tekee. Nyt vaan tehdään jälki ja ajetaan se :-O.