Niin se mun kanttini petti ja lähdin tänään jälkipuuhiin. Ajelin Porin tietä eteenpäin etsiäkseni suhteellisen tasaista ja helppokulkuista maastoa, nämä Nokian metsät eivät ihan sellaisia polvipotilaan helppokulkuisia metsiköitä ole. LÖysinkin suhteellisen komean  paikan ja tasaista hakkaamatonta kangasmetsää. Joten, jälki sinne sitten! Janalla oli syvyyttä ehkä 30 metriä, ajattelin helpottaa Viskin urakkaa ja ottaa lähetyskohdaksi sellaisen vanhan kärrypolun, jota pitkin se hienosti menisi ja sitten leikkauskohdasta nappaisi jäljen... Jälki oli sen mittainen mitä 11 minuutin aikana ehdin tallata, ihan sopiva siis :-). Kulmia ja käännöksiä oli paljon, kun väistelin pienimmätkin risukot ja kallion reunamat, keppejä 8. Jälki vanheni karvan alle 40 minsaa. 

Jäljen vanhetessa käytin koirulit iltapisulla ja otin Vipsulle tarkkuusetsinnän. Mielestäni tein sen hankalaksi, kun piilotin pienen männynnäreen alle sellaisen säästölippaan avaimen, pienen siis. Mutta höh. Viski pongas esineen todennäköisesti jo lähetyshetkellä, koska esine oli mulla takaisin kädessä about 10 sekunnin kuluttua lähetyksestä... no, en mitannut kellosta sekunteja, mutta tarkoitukseni oli ilmaista, että nopeasti se minulle palautui :-). Luovutus meinasi olla hankala, Viski ei oikein saanut avainta kielestä irti ja yritti sitä vähän kakoakin pihalle - hetken jo luulin, että nyt se nielasi sen, mutta eipä nielassutkaan, onneksi.

Sitten se jälki.. Jana oli todellakin taas aikamoinen yritelmä... Viime kesän alokasluokan jälkituomarimme olisi tod.näk. saanut verensyöksyn, jos olisi tuon janan tänään nähnyt.... Viski lähti ensinnäkin kärrypolun vieressä kulkemaan, luuli kait ettei polulla saa näissä touhuissa liikkua :-O. Sitten pongas takajäljen, josta kummallisesti kääntyi nopeasti ympäri, mutta ei erityisesti jäljelle takaisin vaan nenä ilmassa ja suoraan ekalle kepille, joka oli toki aika lähellä janaa ja tietysti tuuli juuri siltä puolelta (tyhmä minä!). Että toki tehokashan tuokin tapa oli, mutta voi hyvää päivää ...ei kyllä janatyöskentelyä parhaimmillaan... Vähän veikkailin tuossa kohden, että tästä jäljestä ei hyvää seuraa... Taas huomasin olevani väärässä. Jäljen Viski ajoi ihan loistavasti. Tein kulmat vähän painotetusti, eli tiiviistin askellusta ja vähän vielä "painoin" askelia voimakkaammin maahan, ja nyt näki hyvin kuinka Viski pystyi kulmat "autetusti" ajamaan tosi hyvin. Viski pysyi yhtä kallion kielekettä (jälki meni alapuoleta, VIski yläpuolelta) lukuunottamatta käsitykseni mukaan koko ajan jäljellä ja nosti hienosti kaikki kahdeksan keppiäkin. Kepeiltä lähdöissä kahteen otteeseen oli huono, lähti huolimattomasti ja vasta hetken päästä jäljesti "kunnolla" (Viskihän ei todellakaan jäljestä parhaimmillaankaan ns. kunnolla syvällä nenällä, vaan sillä on nenä jonkun verran maasta irti koko ajan, ajaa siis parhaimmillaankin jonkun verran korkealla nenällä). Täytyy itse vähän skarpata noissa kepeiltä lähdöissä ettei päästä sitä puolihuolimattomasti matkaan. Mutta noin muutoin todella hyvä suoritus. Ja potilas oli onnellinen :-).

Teemu pelästytti minut tänään päivällä. Soitti, että lähti koulusta kotiin, kun huimasi ja oksetutti ja lisäksi näkökyky ei ollut paras mahdollinen.. Siskoni Päivi meni heti meille Teemua moikkaamaan ja soitti minulle ja sanoi, että Teemu on tosi väsynyt. Mä singahdin myös kotiin ja Teemu todellakin nukkui keskellä päivää - heräsi kyllä ja puhui ihan normaaleja, mutta sanoi, että väsyttää hirmuisesti. Pelästyin ja olin jo lähes tulkoon viemässä sitä ensiapuun, kunnes sitten hetkeksi rauhoituin... Käytiin illalla kuitenkin vielä lääkäriasemalla tarkistamassa mitä lääkäri tuumaa. Teemu oli jo tuolloin päiväunien jäljiltä ihan kunnossa ja pirteä - kuten nytkin on. Lääkäri sanoi, että voisi olla jokin virusperäinen tauti, joka tekee rajun väsymyksen ja silmäoireita. Testaiili myös TEemun refleksejä, teki neurologisia "testejä", kuunteli keuhkot ja sydämen sekä otti verenpaineen. Tuntuu diagnoosi kummalta, mutta no, kuten todettiinkin, että jos ilmaantuu uudelleen niin sitten otetaan tarkempia tutkimuksia. Toivotaan siis, ettei moisia tarvitse tehdä.