Ja pakko aloittaa taas hienoilla "uutisilla" eli ONNEA Kati ja Svante, sm-kisoista kolme nollarataa - joukkuekulta ja henk.kohtaisessa kisassa 11.sija!!! Sanoisinko, että pöllömminkin olisi voinut mennä :-D. Tornion reissu antoi kyllä Svanten nyt jo pitkälle agiuralle hienon kruunun!! Vaikkakin tietysti ensi vuonna teidät edelleen starttilistalla nähdään :-).

Illan suussa lähdettiin lähikuntaan Hannan kanssa jälkihommiin. Hieno, tasainen kangasmaasto ja molemmille koirille piiiitkät jäljet. Ja kaskas, kun tultiin tallomishommista pois niin eikö joku tollo :-o marrsi vapaana olevan koiransa kanssa molemmat jäljet pilalle... Tai no, Hanna oli rohkeampi ja lähti Huin kanssa kokeilemaan jälkeä (Hyvin onnistuikin!!),   mutta minä en uskaltanut, kun näin niin selkeästi vapaana juoksentelevan koiran huitelevan pitkin meidän jälkeä.. Joten, ei auttanut muukuin Hannan tehdä uusinta jälki, joka oli valitettavasti olosuhteiden pakosta paljon lyhyempi. Jälkien vanhentuessa otin Viskille pudotetun, joka onnistui vauhdikkaasti ja hyvin. Hanna oli hanskan kohdalla tuomarina ja kommentoi Viskin hieman piehtaroineen esineen kanssa :-O, eli ensin pieni hyökkäys esineelle, parit puraisut, ilmaan heitto ja sitten lähti mulle ja tulikin lujaaaaa. Tämä on sellaista tasapainoilua, kun olen nyt saanut hyvän motivaation tuolle hanskalle niin sitten se alkaakin tappaa sitä hanskaa .... No, täytyy seurata tilannetta ja miettiä sitten vaihtoehtoja tuon korjaamiseksi, jos siihen päädyn.

Jälki oli siis lyhyt, neljä keppiä, janalta vasempaan ja tunnin vanha. Viski lähti janalla ensin oikealle, mutta melkein saman tein itsenäisesti korjas ja kääntyi hienosti vasempaan. Jäljesti hyvin suht aukealla ja kuivalla maastolla, nosti kaikki kepit. Yhdessä terävässä kulmassa vähän sekoili, mutta pääsi takaisin jäljelle ihan itsekseen. Hienoa oli myös se, että jäljen ihan vieressä meni kävelypolku, josta juuri meidän jäljestämisen aikana meni pariskunta koiransa kanssa JA Viski pystyi silti jäljestämään täysin keskittyneesti ja hyvin, välittämättä juuri ohi menneiden ihmisten ja koiran hajuvanoista. Vautsi vau :-D. Jälki loppui vähän tylsästi... Viskillä on nyt hyvä into keppeihin, ja käy niihin kiinni kuin sika limppuun.. Niin tänäänkin, mutta valitettavasti siinä kohden mulla oli peukalo kepin ja hampaan välissä. Kuului iloinen rusahdus ja peukalon kynsi kolmeen osaan. Voin kertoa, että tähtien näkeminen ei siinä kohden ollut kaukana. Onneksi Hanna the sairaanhoitaja sai tehtyä hienon tupon peukalooni (pitäkäähän ensiaputarvikkeet aina autossa mukana....) ja verenvuotokin sitten tyrehtyi. Saas nähdä kuinka kivulias yö on tulossa...

Urhoollisesti vielä pysähdyttiin kentälle ottamaan tottista.... Viskille sattuneesta syystä vain seuraamispätkä sen verran, että saatiin laukaukset. Laukauksiin Viski reagoi, eli taas korvat meni luimuun, mutta ei onneksi aiheuttanut mitään muuta reaktiota. Joten pitänee taas muistutella noista laukauksistakin!