Toisin sanoen vettä satoi loppuajasta jo ihan kaatamalla. Eikä tietenkään mitään sadevaatteita mukana...

Jeps, eli Hannan ja Huin kanssa "yllätysjäljelle". Tarkoitus oli lähteä ihan issekseen jälkihommiin, mutta satuinkin sitten olemaan Hannan kanssa puheyhteydessä juuri lähtöhetkillä ja yllätys yllätys, Hanna oli juuri tehnyt Huille jäljen. Joten ystävällisesti Hanna lupasi tehdä Viskillekin jäljen vanhentumaan ja niinpä mä ajelinkin sitten Nokian metsien sijasta Karhen metsikköön :-). Hyvää palvelua :-).

Viskin jäljen mitasta mulla ei ole mitään aavistustakaan, ei kauhean pitkä - sopiva näin tauon jälkeen. Taisi vanhentua tunnin ja keppejä oli kuusi, joista suurin osa sellaisia mikrokeppejä :-D. Ihan oikeasti yksikin Viskin nostama keppi oli nippa nappa sentin halkaisijaltaan - todellinen minimini, en tiennytkään että niin pieniä keppejä voi olla olemassa :-)). Jana lähti vasempaan ja tietysti Viski otti sen superisti - lähtihän se vasempaan! Eka keppi hyvin, sitten oli vähän enemmän vauhtia kuin tarkkuutta ja kakkonen jäi johonkin... Nelos kepin jälkeen hukkasi kulman, löysi uudelleen jäljen, sitten suoralle jäi keppi, reagoi kyllä, mutta jotenkin nyt vain ei malttanut paikallistaa tarkkaan ja sitten hukkasi heti perään uuden kulman. Sen korjaamisessa meinasi tulla ongelmia, koska jotenkin se suoralle jäänyt keppi kummitteli Viskin päässä, lähti ajamaan takaisin jälkeä sinne suoralle, kääntyi uudelleen ja teki tarkistusympyrää eikä millään meinannut löytyä jälkeä, joka lähti kulmasta ylöspäin pientä rinnettä kohden. Lopulta Viski tuonkin selvitti itsenäisesti, mutta aika hasardihommaa, kun hukkasi kahteen kertaan kulman noin pahasti. Muutoin se ajoi jälkeä tänään ihan mukavan syvällä nenällä, joten ei muutakuin treeniä vaan lisää..

Uskalsin ottaa Viskille myös yhden esineen, kun Hannalla oli pieni ruutukaistale niin komeassa männikössä. Viski luuli lähtevänsä tarkkuusetsintään, kun annoin esinekäskyn :-D. Tuolla vauhdilla kestäisi melko kauan ennenkuin olisi koko esineruutu tarkistettu, kun meni ihan sentti sentiltä kuten tarkkuudessa... Tietty heti keskeytin ja yritin valmistella sen paremmin ESINEruutuun ja sittenhän se hokas itsekin mistä on kyse. Esineenä oli urheilujuomapullon korkki (sellainen isompi versio, ei siis mikään minikorkki) ja luulin, että se on vähän hankala. Hyvin VIski sen kyllä pongas ja toi minulle.

Otin myös yhden tarkkuusruudun esineen noston Hannan kärrykolikolla. Se oli nätti luovutusta myöden.

Lopuksi, kun ajeltiin kotiin päin niin pysähdyin vielä uittamaan Viskiä ihan hetkeksi. Löysin hyvän, turvallisen rannan, jossa Viski sai muutaman minuutin uiskennella kadonneen kepin perässä. En vielä uskaltanut antaa uida sen pidempään.