Takana hienot neljä päivää T-leirillä. Vitsit tuo on kesän kohokohta, ei siitä mihinkään pääse. Meidän leirielämä vierähti jälkitreeneissä, etsintäkokeen touhuissa, vähän tottista ja yksi hakutreenikin. Lisäksi paljon pentuaitauksessa oloa ja tokotreenien seuraamista. Mitähän nyt Viskin treeneistä sanoisi, oikeastaan sen, että se oli pätevä poika perjantain esineruutua lukuunottamatta ..

Torstaina menin leirille vasta töiden jälkeen ja pääsin suoraan esineruututreeneihin. Aika valmisteltelematta heitin koiran kisaruutuun, mutta Viski pelasi hyvin ja toi kolmella pistolla esineet- kivakiva. Illalla treenattiin vain tottista hirveässä hälinässä - koiria kymmenen kentällä yhtäaikaa. Viski pysyi paikalla hyvin, vaikka vierestä lähti koiria ruutuun, merkille, luoksetuloon, noutoihin jne. Seuraaminen oli tässä hälinässä huonoa, joskin kyllä piti kontaktia minuun, mutta tuntui sellaiselta paineistuneelta ja keskittymättömältä. Otin jäävätkin, jotka kaikki kyllä ihan oikein, mutta fiilis ja asenne ei tuossa hälinässä ole Viskiä parhaimmillaan.

Perjantaina ensin jälkihommia. Jälki oli tunnin vanha ja ehkä 500 m ja kuusi keppiä (vai viisi?). Sellainen melko ek3- jälki siis. Viski oli oikea keppipongari. Jäljestäminen oli heikkoa, kun nenä tuppasi nousemaan ylös ja keppejä lähes pongailtiin toiselta toiselle... Ei oikein sellainen vakuuttava jälki, vaikka toki tuollakin tavalla ne kepit nousee Viaton. Tuon jälkeen esineruutu, joka oli ihan katastrofi. En tiedä mikä meni pieleen (oliko ekan leiriyön jäljiltä väsymys???), mutta kamalaa oli. Meinasi palaa käämit, onneksi en ihan koiraan käsiksi kuitenkaan käynyt. JOka tapauksessa neljä esinettä nostettiin ilman apuja, mutta en usko että koira tuosta mitään kovin kummallisen hyvää oppi? Oli outo esineruutu, Viski tosiaan oli ihan kuutamolla ja meni lähes jäljestämällä ruudussa - eikä siltikään oikein regoinut esineisiin.

Lauantaina hakuileen. Alue kivan haasteellinen, risukkoa, normi metsikköä, peltoaukeaa.. Viskille nenänavauksen jälkeen oikea etukulma tyhjä. Tämän uusin, koska kääntyi liian aikaisin etukulmasta aluetta eteenpäin. Uusinnalla hieno ja hyvin etenevä pisto. Vasen etukulma suora palkka äijä sellaisen risukon ja mäen nyppylän takana. Nyppylän edestä meni metsäautotie, joka kääntyi aluetta eteenpäin - tähän Viski haksahti ja meni ekalla pistolla sinne. Uusinnalla lähti etukulmasta alueelta ulos, koska risukko jäi toiselle puolelle ja oli kivempi mennä tasaista maastoa....mrrr... Sitten taas uusinta risukon kohdalta, ja oli sitä mieltä että EN MENE. Minä olin siltä mieltä, että MENET. Arvatkaapa kumpi voitti? Minä Hymy. Ja oikeastaan koirakin, sillä risukosta läpi päästyään pongas äijän. Sitten oikealle syvällä oleva maakuoppaäijä, jonka lähetyksen lähetin ihan päin prinkkalaa -väärälle merkille. Koira oli pätevä ja teki taakse töitä Otsan rypistys, koska sieltä ne hajut tulivat ja löysi siis äijän. Tässä kohden ei voi syyttää kuin itseään. Sitten tehtiin pari oikein onnistunutta tyhjää ja viimeinen äijä suora palkka sellaisen hienon pellon ylitse metsikköön. Tämä myös hyvä. Juteltiin siinä Elinan kanssa Viskin viimeistelyistä sm-kisoihin ja yhtä mieltä oltiin siitä, että nyt on vain pakko vaatia menemään joka pistolla riittävän suoraan ja syvälle, yhtäkään "puolihyvää" pistoa ei saisi hyväksyä. Lisäksi äijien määrää ei kannattaisi pitää kovin suurena, koska nytkin kun joutui oikeasti etsimään nuo kolme äijää Viski leikki tosi hyvin jokaisen kanssa - näin äijän "arvo" nousee, kun löydöt eivät ole itsestään selvyyksiä. Mielestäni tämä treeni oli todella onnistunut ja vahvasti uskon, että koirakin oppi jotakin!

Lauantai iltapäivällä mentiin ek-hommiin. Ensin esineruutu, jossa perjantain epäonnistumisen jälkeen halusin Viskin näkevän esineiden viennit. Nyt ruutu olikin taas oikein hyvä ja esineet nousivat ripeästi. Tarkkuusruutu olikin aika hauska. Tallauksessa tallaajat söivät mustikoita yhdestä ruudun kulmasta. Tähän Viski jäi jumiin, se nuuskutti varmaan jokaisen mustikan varvun ennenkuin uskoi, ettei siinä ole esinettä. Sitten jatkoi ruutua hyvin rauhallisesti ja tarkasti, kunnes tuli Ruotsin kruunun kohdalle, jonka nätisti töi minulle. Pudotettu tehtiin metsätielle, jonka yhteen kaarteeseen sijoitettiin kaksi ihmistä = tuomaria tönöttämään. Ihme kyllä, Viski suorutui tästäkin tehtävästä mainosti. Hyvä homma.

Sunnuntaina kirmattiin jälkimetsään. Taaskin halusin Viskille vain sellaisen ek3-jäljen, keppejä viisi. Vähän jännäsi lähteä metsään, kun mukana oli viisi ihmistä meidän lisäksi.. Mutta onneksi Viskiä ei jännännyt vaan teki hienosti hommia - toki jana nyt meni taas pyörimiseksi, kun tuuli kävi kovasti jäljen puolelta ja Viski teki janalla muutamat pyörimiset ennen jäljen "kiinnittämistä" (ihme kyllä nyt ei takajälki kiinnostanut). Mutta muutoin jäljellä olleet MINIkepit nosti hienosti ja kulmatkin yhtä pyöristystä lukuunottamatta tosi hyvin. Oli kiva kuulla Pekan kehuvan Viskin olevan voimakas ja jäljestämisestä selkeästi nauttiva JÄLKIkoira - pienestä sitä tulee onnelliseksi Cool. Saatiin uskoa lisää siihen, että kyllä Viskin kanssa kannattaa sitä voi-jälkeä yrittää (kunhan noi sm-kisat tosta eka lusitaan ohi). Sunnuntaina iltapäivästä vielä tottikseen, jossa seuraamista - palkka oikeasta paikasta. Jäävissä istuminen ilman palkkaa, hyvin, ja sitten maahanmenosta palkka. Sekin hyvä. Seisomisen palkka luoksetulosta - pysähdys hyvä ja vauhtikin hyvä ilman banaania. Noudossa 2 kgn kapulalla vauhtia taas siten, että jätin Viskin kapulan ja minun väliini lähelle kapulaa. Tuo on selkeästi hyvä tapa keskittää Viskin keskittyminen vain siihen luoksetulosuuntaan ja vauhti pysyy hyvänä. Otettiin myös paikalla oloa Huin tehdessä tottista ja Hannan heitellessä frisbeetä Viskin lähellä. Yhden kerran jostain syystä pää nousi ylös, joten siitä jouduin huomauttamaan. 

Tokotreenejä seuratessa jäi kyllä mietityttämään Jontten saaliilta sosiaaliselle puolelle vaihdot, johtajuusasiat ja vaatimustason nosto. Mielenkiintoisia pointteja ja itseasiassa sellaisia asioita, joita pitäisi vähän enemmänkin pohtia. Muutoinkin oli hieno nähdä taas maailman huipputokokoiria treenaamassa ja hiomassa niitä pienen pieniä virheitä pois. Tuo jos mikä on opettavaista.

Ja loppuun hra Tupla eli Tending Outmatch, ikää 6 vkoa. Kuvan leiriltä napsasi Kati M.

1248674438_img-d41d8cd98f00b204e9800998e