Tänään hakuiltiin pienellä porukalla. Viskin treeni koostui nenänavauksesta (oliko yllätys?) ja koko alueen mitalta (ehkä 150 m) tyhjistä pistoista ja oikealle takakulmaan äijä umppariin, matkalle myös tyhjä valeumppari. Tämä äijä oli myös ilmaistava äijä. Ja voi mahoton. Olen vieläkin aika ymmyrkäisenä, sillä Viski työskenteli U-P-E-A-S-T-I. Oikein jäin suu auki katselemaan sen tyhjiä pistoja, jotka olivat ennenkaikkea suoria ja isoja laatikoita aluetta eteenpäin.. Tein keskilinjan yliheittoja kaksi kappaletta, kun se vaan meni niin hienosti. Tyhjät eivät olleet mitään piikkiä vaan tosiaan oikeasti yritti löytää äijän ja mä hämmästelin, että oho - onpa poika innokkaalla ja hanakalla tuulella... Ja vielä ettei olisi ihmetyksen aiheet siinä, tapahtui viidennellä tyhjällä lähetyksellä sellainen vahinko, että Viski teki heti lähetyksen jälkeen poikkeaman, josta kutsuin koiran takaisin. Tai piti kutsua - mutta se EI TULLUT?! Luitte oikein: Viski EI tullut takaisin vaikka kutsuin. Pienen nanosekunnin mietin mitä teen ja todellakin annoin sen jatkaa pistoa - mielestäni valitsin kahdesta pahasta sen pienemmän, koirani tuntien. NO, tämänkin piston se sitten kuitenkin itse korjasi ja teki mallikelpoisen suorituksen... Ja loogisesti sitten nosti tuon takakulman äijänkin mukavan matkan päästä ja teki siihen hyvän ilmaisun. Outoa. Todella outoa. No, vahinkoja taitaa sattua joskus näinkin päin - tällein viiden vuoden välein.. Mutta melkein liikutuin vääntämään itkua tuon treenin jälkeen. Kerrankin ilosta hakutreenien jälkeen. No, nyt tämä treeni on tällä nautiskeltu ja se unohdetaan nyt ja mietinnät kohti seuraavia hakutreenejä.

PIhassa taas tennispallolla kainalopalkkausta seuraamisesta. Tuntuu edelleen hyvältä, Viskin mielestä on nastaa, kun pallo singahtaa palkaksi ja pomppii mihin sattuu. Vähän välillä tuntuisi, että seuraamispaikka irtoaa myös sivusuunnassa, mutta en ainakaan nyt usko sen olevan (vielä) mikään ongelma. Jatketaan tunnusteluja tällä palkkauksella.