Polkasin tänään siskon ryteikkömetsikköön Viskille sellaisen ehkä 5-600 metriä pitkän siksakki-jäljen. Kuusi keppiä, tunnin vanha, jana n.15 metrissä vasemmalle. Tuo maasto on aika inhottavaa, paljon kaatuneita puita, ryteikköä, hakkuuta ja kaikkea muutakuin mukava kulkuista metsikköä. Viski oli vähän levoton jäljestämisessä, suortti kuitenkin tehtävänsä, mutta kulmat voisi ajaa paremmin. Jana sen sijaan meni nappiin. Yhden terävän veti "läpi", tiesin tarkalleen, että olin tehnyt terävän kulman siten, että menin ison kaatuneen puun vasemmalta puolen, mutta Viski päättikin oikaista tuon kulman ja meni puun eri puolelta. Muutoin ei kyllä jälkeä hukannut, mutta tosiaan nuo kulmat olivat vähän levottomat. Kepit nousi hyvin, paitsi ilmeisesti toiseksi viimeinen jäi. ILmeisesti sana tulee siitä syystä, että jätin hakkuuaukealle kaksi viimeistä keppiä hyvin läheikkäin toisiaan. Kun Viski nosti kepin, en enää tiennyt kumpi se oli, mutta veikkaukseni kääntyi sen verran vahvasti siihen kutoskeppiin, että en jatkanut enää jälkeä tuon jälkeen. Täytyy nyt vaan tehdä taas jälkiä, että saa vähän enemmän rauhallisuutta jäljestämiseen.

VIski on myös harjoitellut yllättäen paikalla oloa namien kanssa. Ja käynyt uimassa sekä eilen että tänään.

Tupla pääsi myös jälkihommiin. Tänään oli taas vähemmän "hukkanameja", eli tarkkuutta taitaa alkaa ihan itsestään löytyä. Edelleen jäljesti vapaana. Nyt kun ollaan tehty paljon nurtsijälkiä, olen huomaavinani, että se vaikuttaa nurmikolla leikkimiseen... Sen mielestä nurmikolla on nameja ja jälkihommia ja jotenkin on sellainen fiilis, että leikki nurmikolla ei ole yhtä rajua kuin hiekalla tmv. paikassa. No, ehkä tästä ei nyt pidä ottaa kovin suurta stressiä. Muutoin tänään on ollut sellainen päivä ettei ole Tumppuun mennyt hermot. Eli käsien ja nilkkojen puremiset on ollut hyvin vähissä - kiva hommeli!