Tarja sen niin hyvin sanoi, "taas tämä pentupäivä nöyryytys alkaa" . Että tänään meillä sit oli ekat sellaiset O-pentujen nöyryytykset JÄrvenpäässä. Mutta on se hieno pentue kokonaisuudessaan! Kaikki aivan super reippaita, rohkeita, avoimia, leikkii hyvin ja namitkin kelpaavat. Toiset olivat hieman enemmän jo kouluttaneet kuin ME toiset .. Osa pennuista osasi jo kaukoja, hienoja sivulle tuloja, noutoa .. huohh...

Tupla ensin leikki, jossa se on kovin innoissaan, mutta eihän se siis edelleenkään repimislelua mulle tuo vaan jää möyssyttämään sitä itsekseen. Tätä samaa ilmiötä on liikkeellä muillakin. Kahden lelun leikkiä siihen suositeltiin, täytyy enemmän vaan alkaa sitä tehdä. Luoksetulo otettiin myös, pidettiin nyt kriteerinä sitä ettei saa yhtään pitää älämölöä kiinni pidettäessä, nyt kun menin rauhallisesti pois päin niin huutokin oli poissa. Hyvä. Ja lujaahan se luokse tulee. Sivulle tuloja namin kanssa, siinä Tumppu nyt pompsahtelee vähän turhan innokkaasti. OHjeeksi sain, että vetäisin kädellä liikettä vielä enemmän taakse ja voisin auttaa vasemmalla jalalla. Imutusta otettiin myös, mutta heh... siinä Tumppu käytännössä katsoen hinas pyllyään vaan maassa ...Uuuppps. Me ollaan otettu tosi pieniä pätkiä imutusta ja paljon noita sivulle tuloja, joten sitä istumistahan se tarjoaa... No, pidempää pätkää kun vaan tehtiin niin kyllä se osasi kävelläkin , tai ainakin melkein kävellä. Muuta Tumppu ei sitten osaakkaan - eikä siis noitakaan. Mutta on se kovin innokas ja suloinen - eikös se riitä ?

Pekka ehti katsoa meidän jäljenkin. Tehtiin sellainen hyvin perusjälki, matkaa varmaan 10-15 (?ehkä 20) metriä, namit tietty joka askeleella. Tupla edelleen jäljesti vapaana. Pekka sanoikin ettei ole koskaan nähnyt pentua, jota on pidetty vapaana, odotti kovasti tämän näkemistä.. Tupla oli kuulema erittäin motivoitunut, voimakas, itsenäinen ja keskittynyt jäljestäjä! Kysyin vinkkejä miten nyt sitten jatkossa, ettei ala käydä tylsäksi tai toisaalta ettei harppaa liian pitkää askelta eteenpäin. Vinkiksi tuli vaihtaa nyt alustoja, eli etsiä "kaikkea mahdollista" missä voi pennun kanssa jäljestää. Jäljen vanhentaminen ei ole nyt kovin järkevää eikä toisaalta pidentäminenkään - ikää kuitenkin on vasta sen 11 vkoa. Siihen taakse "työskentelyyn" tuli ehdotus, että seisoisin sen verran lähellä Tuplaa ettei se "pääse" taaksepäin ja toisaalta voisin myös noukkia taakse jääneet namit. Mitään kieltämisiä tmv. ein missään nimessä tee (eikä niitä taidettu ehdottaakaan) - haluan jälkikoiran, joka ymmärtää heti alusta asti, että mulla ei ole mitään virkaa jäljellä! Ja nimenomaan metsäjälkikoiran, en usko, että innostun tuosta peltohässäkästä yhtään enempää kuin mitä on nyt pakko.

Kiva oli nähdä pentusia ja äippä Sinaa, sisko Ioa ja veli Topia . Nyt jo odotan seuraavaa pentupäivää!

Niin, olihan Viskikin toki mukana. Viskin kohtaloksi jäi vain paikkamakuun ottaminen. Padin touhutessa noutoa, ruutua yms. Viski makoili rauhassa pää maassa ja namit rinnan alla. Vapautin sen kahteen otteeseen namit syömään ja kummallista tässä on se, että se jää tuhnuaan niitä namejaan sinne makuu paikalle!! Ja odottelee mua sinne! Hmm.. Viski pääsi aamulla pyörälenkille, täytyy huomennakin johonkin väliin väkisin ehtiä tekemään.