No onpa ollut puuharikas sunnuntai. Mistä aloittas.. aamusta kai .. Eli ihan ensin Viskin kanssa taas pyörälenkille. Ravasi huonosti, pompotteli ja yritti vaihtaa laukalle . Ei hyvältä näytä, ei todellakaan.

Päivällä kävin pennun kanssa ottamassa sammalpohja jäljen, nameina päiväruoka. Nyt oli ihka uudet jälkivaljaat ja pienen pieni liina perässä - vaikken niillä mitään tehnytkään. Pentu taas jäljesti niin tohkeissaan ja tosissaan. Kuljin aika lähellä takana ja tarkoitus oli estää sen pääsyä taaksepäin, jos sellainen tilanne sattuisi. Yhden kerran niin kävikin, että nami jäi taakse ja pentu yritti pyörähtää takaisin hakemaan sitä. Seisoin visusti edessä jalat tiukasti kiinni, mutta pentu väkisin tunki itsensä jalkojen välistä , ajattelin sitten, että jos NOIN tärkeätä on yhden namin hakeminen niin menkööt. Sillä on kyllä kova hinku jäljelle.

Päivän mittaan penneli otti myös leikkimistä pihassa (kahdella lelulla), lisäksi naksuteltiin vähän ekan kerran maahan menoja ja sieltä istumiseen nousuja. Lisäksi tietty sivulle tuloja ja sitä pidempää imutusseuraamista. Niin ja metalliakin on noudettu - tosin palkkaan siis heti, kun tuo jonkun matkaakin minulle päin. Yllättävän hyvin se tuo metallia mulle, vaikkei leluja niin hanakasti tuokkaan.

Illalla vielä treffattiin Hannat ja käytiin jälkihommissa isojen koirien kanssa. Viskille kolme janaa, kaksi oikealle ja yksi vasempaan. Ekalla otti takajäljen, mutta luultavasti (?) kääntyi itse. Keskimmäisellä kävi joku hama ja ajoi ihan väärää jälkeä tielle asti, luultavasti siinä nyt vain oli joku liikkunut tai sitten Viski on keksinyt valejäljestää - en kyllä usko. Viimeinen olikin sitten ihan nappi jana.

Pentukin pääsi vielä jälkihommeleiden jälkeen ottamaan Kadonneen Hannan . Ja voi kuinka pätevä se oli. Nyt oli ensimmäistä kertaa TODELLAkin mukana hakuhommassa ja tiesi mitä tehdään. Singahti metsään niin lujaa kuin pienistä jaloistaan vaan pääsii ja etsi kunnes löysi kadonneen Hannan. Ja tämä tapahtui molemmilla kerroilla aivan yhtä taitavasti. Voi, se on niiiin suloinen pieni penneli. Ja leikki hyvin kahdella pallolla Hannan kanssa, ja tietty namit maistuivat erinomaisen hyvin.

Tässä eiliseltä Järvenpään keikalta Riitan ottama otos meistä - kuten sanoin, ei me muuta osata, mutta on se söpö...