Tänään oli Jounin viikottainen Tays päivä, jossa oli lähinnä jo rutiinomainen tarkastus jalalle ja kädelle. Viime viikolla samassa tilaisuudessa huomasivat, että jalan leikkaushaava oli äitynyt ja siihen ei laitettu takaisin normikipsiäkään. Antibiootit ja parin päivän välein terkkarissa tehtävä putsaus piti auttaa. Paino sanalla piti. Tänään Jouni sitten sai iskun lähes vyön alle, kun sanoivat, että sisälle sairaalaan ja huomenna leikkauspöydälle. Jalka on avatta ja katsottava mitä se on syönyt. Ulospäin se ei näytä niiiiin tulehtuneelta, mutta kuulema haavan sisällä metallilevyt ja kudokset eivät elä niin sulassa sovussa kuin pitäisi. Masennus, itku ja epätoivo oli aika liki tänään, mutta ei nekään nyt mitään auta. Huomenna taas leikkauksen jälkeen pitäisi olla lisää tietoa mitä tämä kaikki nyt oikein tarkoittaa.

Koirien kanssa tein pitkän metsälenkin, joka vähän helpotti omaa oloa. Sitten vähän pihatottisteltiinkin. Viskin mielestä se oli parasta mitä ehkä voi olla ja poika pistikin parastaan kaikessa mitä sai tehdä. Tuplakin oli eri pätevä, puunkiertoja ja vauhtinoudon yritelmiä nyt lähinnä. Kaipa sitä iltaruuan kanssa sitten vähän rauhallisempia liikkeitä yritetään.