Hallivuoro oli tänään, kuten aina tiistaisin. Ensin Viski, otettiin paikka istumiset alkuun. Vieressä oli nuoria koiria, joiden kanssa ohjaajat joutuivat vähän säätämään eikä Viski kestä moista.. eli meni maihin ärsyttävästi moneen kertaan. Täytyy varmaan ensi kerralla tehdä Jonten istumisjohtamisharjoitusta... Ärsyttävää ettei vaan pysty istumaan, kun vieressä säädetään. Paikkamakuu oli rauhallinen, mutta jossain kohden huomasin, että per***le, se pöllii masun alta ne namit ilman lupaa!! No, sitten yksilöliikkeisiin, aloitin idarilla. Seuraaminen aika sanoisko taas pontevaa, eli edisti inasen. Seisomista ei vaan pystynyt tekemään, en saanut sitä millään seisomaan vaan aina istui ihan niinkuin olisi oikea liike. Täytyykin vähän ottaa kuurina tuota. Yleensähän istuminen on meillä nykyään ainoa liike, joka tehdään kävelystä... Että pitää vaan pystyä kuuntelemaan paremmin! Sitten tunnaria, joka ensin meni ihan koheltamiseksi - hallin agiliitelyt yms. häiriöt vissiin vaikutti. Nosteli kaikkia ja toikin väärän. Seuraavalla teki jo oikein. Ja otin vielä pari toistoa ilman liikkeenohjaajaa, kaikki nyt oikein. Sitten vielä luoksetulo, joka oli paras luoksetulo ikinä!! Siinä oli pysähdykset sellaiset, kun niiden pitää olla. VIski ihan oikeasti liirasi hallin mattopinnalla - vauuuuuu!! Tuntuipa hienolta edes kerran elämässä saada omalla koiralla tuollaiset aikaan! SEuraava luoksetulo olikin sitten suora, mutta seinän takaa kuului pontevat maahan-käskyt ja arvaatte kyllä mitä tapahtui...jepjep, Viski meni hienosti maahan ... Seuraava yritys saatiinkin sitten ihan suorana tulemaan perille asti. Loppuun vielä peruuttamisen kautta kaukoja, ne sujuu itseasiassa aika kivasti jo nykyään. Hmm...olipa Viski pätevä, vaikka virheitäkin tuli, niin silti tuo ihan mahtava fiilis ja tekemisen suuri riemu saa minut suuuuperonnelliseksi!!! 

Sitten Tumppu-Tupla, joka taas vähän harjoitteli muiden koirien kanssa käyttäytymistä. Halli on tuohon huono, koska Tupla on NIIIN töihin menossa, ettei näe eikä kuule muita ja nekin mitkä aistii vierellään ärsyttää sitä ihan aidosti. Yhden kerran silti pöllytin sen huolella, kun nappasi holskua nenille. Ei tarvi kaikesta huolimatta hyökkäillä, vaikkei pitäisikään muiden seurasta. SItten tottisteeluun, ensin hyvä, suora ja vauhdikas luoksetulo Hannan sylistä. Ruutuun hienot suorat sisäänmenot pallolle (pallo oli punaisella matolla punainen :-)). Kuunteli myös hyvin, kun meinasi karata ruutuun, mutta sain onneksi takaisin. Ruudun merkit eivät toistaiseksi muuta tekemistä häiritse yhtään, onneksi. Sitten otettiin kaiketi liikkeestä istumista, minä peruuttaen. Ne menee napakasti, mutta sellaisella kummalla vauhtiloikalla se tekee istumisen tuossa. Sitten taidettiin tehdä sitä plääpläähplääh seuraamsita, joka olikin tänään JEE JEE JEE , eli imutukset onnistuivat hyvin. Vähän myös käännöksiä ja pysähdyksiä. Otettiinko me vielä muutakin? Ainiin, ihmisten läheisyydessä kaukoja, jossa ei millään tarjonnut istumista, pelkkää maata ja seisoa.. On tuo pikku penneli pätevä, ihan käsittämättömän hieno paketti. Ei voi kuin itseään syyttää, jos ei tuosta mitään saa rakennettua.

Tupla taaaas pölli ruokaa. Vi***... nytkin oli ihan lavastettu tilanne, pöydällä leipiä ja minä vahdin vieressä ja kerron, että ei saa ottaa. Ja niin on kiltin näköisenä ja ymmärtäväisenä, juu en ota. Ja kun silmäni käännän nanosekunniksi niin jo lähti. Ja sain niskasta kiinni, mutta paskat, nielty se oli jo siinä kohden. Ja vielä uudelleen ihan sama juttu. Ensin kiertelee ja kaartelee, istuu kaukana, istuu lähellä, mutta ei elettäkään että ottaisi. Ja sitten... ja minä taas myöhässä...per**le, että olen hidas. Sain kun sainkin kiinni ihan kuonosta niin, että leipä oli vielä yli puolet pihalla, mutta ei mitään auttanut, valehtelematta puristin kuonosta todella lujaa, mutta silti jollain ihme imulla se sai sen leivän heitettyä huiviinsa. Ja nuoleskeli vaan huuliansa, kun keräili luunsa olohuoneen nurkasta. Ihme ahne  satiainen. No, tuon jälkeen vielä harjoiteltiin eikä mitään ongelmia syntynyt, leipä oli rauhassa pöydällä ja Tupla kiltisti kauempana. Eilen, kun pilpoin lampaan lihaa koirille, Tupla nasautti isoon lampaan kankkuun hampaansa ja oli muka raahaamassa sellaista usean kilon mötikkää piiloon... onneksi ei saanut liikkeelle. AIka vääntöä oli, että sain sen irti siitä lampaasta ilman suurempia vahinkoja kenellekkään, mutta tällä kertaa selviydyin voittajana.