Viski käväisi Elinan käsittelyssä. Ei ollut s1-nivel yhtään jumissa, lihaksistokaan ei ollut jumissa, samoin ne vanhat takajalkojen "hermovaivat" olviat kadonneet. Tilalle tullut / jäänyt yläselän todella kivulias nikaman kohta (olikohan se c5 tai jotain..), joka aristi ihan aikuisten oikeasti. Käsittelyn myötä kipu lieventyi tai turtui ja saatiin kohtaa hoidettuakin. Lisäksi alaselän vasen reuna oli kosketusarka, eli viittaa siihen keväällä tehtyy löydökseen. Nyt ei oikein tiedetä kumpi on ollut muna ja kumpi kana. Mutta kipeä on, eikä treenaamista edelleenkään suositella (toki ei voikkaan tehdä!!). Metsälenkkiä, tarvittaessa Rimadyliä ja rauhaisaa menoa. Jos ei tuosta nyt talven mittaan poistu ongelmat niin lienee syytä kuvauttaa koko ranka uusiksi, että tietää mistä oikein on kyse. Viski raukka, ei ole se koira pilattu liioilla terveillä aikakausilla .

Illalla olin hallilla tottistelemassa. Tuplan kanssa yritettiin seuraamista, paino sanalla yritettiin.. Milloin pomppii, milloin auraa, milloin keulii, milloin tekee peppujumppaa... huoh ja hoh. Saatiin onnistuneitakin pätkiä, useamman kerran kun kokeili niin loppua kohden jo vähän parani.. Luoksetulot oli ihan jees, samoin ruutuun meno (ja meni sitten tyhjässä hallissa tarkistamaan, että oisko ruutu tai siis pallo paikoillaan..). Noutoa yritettiin myös, edelleenkin on hyvin nopeasti pakko ottaa lelu esiin, että saan palkattua oikeasta asiasta, mutta ehkä tämä vielä joskus... Nyt sentäs lähtee kapulan kanssa mua kohden. Kaukoja otin muutamat vaihdot, nyt vaihtaa niin haipakkaa ettei meinaa pysyä mukana ollenkaan palkkauksessa... Mitenkä tämä pennun kouluttaminen onkaan näin vaikeaa.. Ainiin, paikalla istumisen alkeet sujuivat mainiosti - jotain positiivista loppuun .

SItten käytiin vielä rentouttavalla iltalenkillä Hannan kanssa. NOT. Tupla oli aika mahdoton. Roikkui, repi, ärräsi ja pärräsi. En käsitä miten tuokin piirre on nyt tullut takaisin. SItten lopulta hiljeni, kun kaatui tai tippui aika pahasti asfalttiin... sen jälkeen pystyi jo liikkumaan normaalisti niinkuin remmilenkillä kuuluukin. Ja lopuksi se kakkasi keskelle asfalttitietä... että näin tää homma etenee. Juup, ja olen aika väsynyt ihan kaikkeen, joten ehkä siitäkin syystä nyt ei oikein meinaa onnistua. Ja huomasin etten ole Tuplan kanssa jälkihommiakaan nyt ehtinyt tehdä yhtään, no se nyt onneksi ei ole maailman suurin murhe.

Ainiin, viikonloppu tuo tullessaan jännitettävää - tokon mm-kisat! Tupla lähettelikin äipälle jo kovasti tsemppejä ja tietty toivotetaan koko joukkueelle kovasti onnea! Ensi vuonna olisikin kaiketi Tanskassa tokon mm-kisat - pitäisköhän lähteä katsomaan...?