Pojat pääsivät tänään vaan vähän metsälenkkeileen, kun kävin katsastamassa meidän kisarataa (kiitos Hukat ja erityisesti Eila!) ja pojat siinä samalla sitten toikkaroivat alueella. Tuolta tullessani käväisin tekemässä Tuplalle jäljen jäähallin nurtsille. Tuuli oli tosi puuskittainen ja nurmikkoalusta kova..ja Tupla ihan pihalla. Se rynni aivan törkeästi jäljellä eikä rynnimiseltään meinannut pysyä kiinni jäljessä. Nameja ei nostettu juuri yhtään. Vasta aivan loppupuolella jälkeä se rauhoittui ja pystyi suorittamaan jäljestämisen näköistä toimintaa. En tajua miten tässä nyt näin kävi... Tupla näki kyllä autosta, kun tein jäljen (=ei hyvä asia), tuuli oli voimakas, nurmikkoalusta kova... eli paljon vaikeuttavia asioita. Ja edellisestä jäljestäkin on jo aikaa. Se hyvä puoli tässä oli, että Viski sai puuhaa ja pääsi tyhjentämään nurtsin kuivamuonanappuloista .

Pihassa tottisteltiin. Tuplalle seuraamista ja pelkän katsekontaktin vahvistamista sivulla ollessa. Seuraaminen taas pompotteluaa, varsinkin alkuun. Sitten kaukoja, jossa nyt asennon vaihdot niin nopeat, etten ehdi edes palkata, kun jo heittää jonkun toisen asennon kehiin.. huoh.. pakko yrittää hidastaa tuota tahtia nyt, että tulisi joku tolkku kaukohin takaisin. Sen sijaan paikalla istuminen sujuu , nyt jo jopa niin, että voin laskea ruokakipon maahan asti ja vasta käskystä penneli pääsee kipolle (tätä ei parane nyt vahvistaa paljon, koska istumisen asento menee alemmaksi ruokakipon voimasta). On se Taitava...