Tänään oli ihan vähän tarkoituksena, että menisin illalla itsekseni jäljelle. En sitten jaksanut, kun kotonakin oli yllättäen niiiin paljon tekemistä. Perinteistä pihatokottelua kuitenkin ehdittiin tehdä, kuten lähes jokaikinen päivä muutenkin. Ollaan ahkeroitu lähes päivittäin kaukoja, nyt jo n. metrin päästä pysyy tekniikka kasassa. Päivittäin on ollut ohjelmistossa myös tunnari, joka on melkoinen tunari ... Tupla edelleen nostelee toisinaan mitä sattuu, pari viimeistä päivää on ottanut vain omansa. Edelleen tehdään vain joko yksittäisen piilotusta tai sitten hämykasa + oma piilossa. Mitään muuta ei olla aikoihin tunnarissa kokeiltu, koska tuokin tuottaa epäonnistumisia silloin tällöin. Tunnariahan Tupla taas mielellään pureskeleekin.. joten on tässä urakkaa vielä noihin voi/evl- liikkeisiin.

Tupla otti seuraamista, jonka alun vingahteluista ja puremisesta nyt huomautin selvästi. Mistähän ihmeestä tämä nyt on tullut? Napsii ihan kunnolla kylkeen, kun sanon seu-käskyn?! No, sain  sen kieltämisellä kyllä pois. Muutoin tuntui ihan melko hyvältä, painaa vieläkin, mutta selvästi vähemmän.

Puunkierrolla stoppia, metallia ja luoksetulon loppuasentoa. Metallikapulakin tulee kierrolla melkosen lujaa, luovutuskin onnistui ilman järkkyä törmäystä. Luoksetulossa sanoin _todella_ tiukasti uudelleen tänne-käskyn vähän ennen "törmäystä" ja nyt tehosi. Stoppi oli taas ihan hyvä, joten sen treenaaminen jätettiin vain yhteen toistoon.

Jäävistä tein seisomisen ja maahanmenon. Nyt olikin jostain syystä maahanmeno hukkunut, jäi seisomaan. Uusintayrityksellä onnistui, myös  se varsinainen seisominen onnistui ilman käsiapua.

Loppuun ruutua ilman naruja. Hyvin hakeutui JA lujaa oikealle paikalle, kolme kertaa lelulle ja lopuksi kerran ilman lelua + stoppi, hyvin.

Jotenkin surullista, mitä enemmän treenaan Tuplan kanssa, sitä enemmän huomaan puutteita Viskissä ja sitä enemmän tai siis vähemmän on intoa treenata Viskiä.. Tavallaan kovin surullista, jopa itsellenikin myöntää asia.  Niin ja edelleen se keventää etujalkaansa, joten siinäkin mielessä vielä mennään iisisti (paitsi, että pojat saa ihan hulluja kohtauksia pihassa, jolloin mennään niin, että puskat raikaa). Huomenna käydään Elinan käsittelyssä, katsotaan mitä se sanoo..  Alkaa päivä päivältä lähestyä sekin ajatus entistä vahvempana, että pitäisikö tuo kuitenkin viedä magneettikuviin, josko jotain lisäselkoa ainaisille vaivoille löytyisi.