Oltiin sovittu Lotan ja SEnnin kanssa jälkitreenit + ampumissessiot lauantaille. Jälkien vanhentuessa otettiin esineruutu varsin hankalaan pusikkoon, jossa ei nähnyt koiraa. Tupla nosti kaksi esinettä hyvin, ja sitten katosi... ei tiedä yhtään mitä teki ja missä oli, mutta aika kauan viihtyi... Otin sitten varman päälle ja nostatutin sillä vain etuesineen näyttämällä.. Huoh.. ei ihan hyvä treeni.

Viskillä ei sen parempi. Juoksi ensin kiekan Sennin hajujen perässä, josta kurmuutin. Sitten nosti könköttämällä kolme esinettä.. Jos tuo liikkuminen ei parane niin ei tuo koira ole kisakunnossa. Näin se vaan on.

Lotta teki Tuplalle hienon, vaikean jäljen. Hyvää maastoa, jossa varvikkoa, sekametsää ja vähän jotain aukeampaakin. Kuusi keppiä, reilun tunnin vanha ja kaikkien keppien jälkeen tyhjää pieni pätkä. Tupla ajoi neloskepille asti hyvin, myös kulmat. Nosti jopa osan kepeistä itse . Kolmoskepille mentäessä edellisessä kulmassa tapahtui jotain kummallista, Tupla pomppasi varmaan metrin ilmaan ja sellaisen hirveän paniikki rykäisyn pari metriä pakoon.. Oltiin aivan varmoja, että käärme puri!!!! Koira kuitenkin jatkoi jäljestämistä saman tein itsenäisesti, me yritettiin vähän kurkistaa, että hui ja hyi - mikä siinä kohdassa oli. Tultiin kuitenkin saman tein kepille, josta palkkauksen jälkeen tarkistin koiran aika pelon sekaisin tuntein.. Mitään ei löytynyt ja koira näytti halukkaalta jatkaa matkaa. Niinpä sitten jatkettiin... Nelonen löytyi hyvin, mutta siinä palkatessa Tupla käyttyi oudosti, korvat oli luimussa ja haisteli kauheasti johonkin. Lotta ja minä jo oltiin varmoja, että joku hemmetin karhu on sitten seuraava mikä tulee vastaan. Tupla lähti kepiltä jäljestämään ihan kummallisen epävarmasti ja ikäänkuin pelokkaasti... Jatkoi kuitenkin itse, joten annoin mennä. Tässä se hukkasi jäljen, jatkoi jäljestämistä kylläkin jonkun aikaa, kunnes "ilmoitti", että oho. Palattiin takaisin sinne mistä suurin piirtein se neloskeppi oli löytynyt ja oltiin vaan ja odoteltiin mitä Tupla tekee. Me ei oltu enää kyllä yhtään varmoja, että ollaanko jäljen lähellä vai ei. Tupla nosti kuin ihmeen kaupalla jäljen, ajoi ensin selkeästi takajälkeä jonkin matkaa ja sitten kääntyi ja jatkoi jäljestystä. Kävi hirveä pulla, kun vitoskeppi oli aika lähellä ja Tupla sai siitä hienon palkkion!! VItoselta kutoselle mentiinkin sitten jo vähän normaalimpaa kaavaa.

Huhhuh.. olihan jälki.. Aikamoista episodia, sitkeästi pieni bordercollie sen kuitenkin selvitti! Onneksi ei törmätty ilmeisesti sen paremmin karhuun kuin kyyhynkään.. AUtolla vielä Tupla tarkistettiin eikä mitään löytynyt.

Jotta tämä erikoinen jälkireissu ei olisi näin lyhyeen päättynyt, niin sitten Sennin jäljellä mukana kävellässä oksensin alkumatkan ajan.. Oikein eksoottista.. Jossain kohden sanoin Lotalle, että älä ihmettele, mä täällä vaan oksentelen... Jotain vikaa on nyt jossain, ilmeisesti noi antibiootit... ja join autolla vettä ja ne sitten pikku hiljaa palautui takaisin kehon ulkopuolelle...