Tänään ON treenattu.

Aamulla ensin tokot ihan vain kotipihassa. Tupla oli varsin vauhdikkaalla tuulella ja pätevä! Teki kierrosta niin makeen luoksetulon, että jess - ehkä se törmäys vielä sieltä poistuu ihan kokonaan. Tehtiin myös jäävät, hyvin! Jopa seisominenkin . Tai no, itseasiassa, mähän en nyt näe miten se pysähtyy, koska en katso yhtään, eli luulen, että itse pysähdystekniikka vaati vielä voimaa ja tehoa, mutta nyt heinäkuun kisoja ajatellen on erittäin tärkeää, että se pysähtyy, vaikka sitten löysästikin. Mutta tulevaisuutta varten se seisominen pitää saada voimakkaammaksi. Ruutua jouduttiin sitten vääntään ihan tosi paljon. Tumppu ajautui tosi pahasti koko ajan ruudusta ulos, takaa. Pitkästä aikaa päätin kuitenkin tehdä sitten läheltä paikkatreeniä ja ei sitten millään, ei näytöllä eikä millään tajunnut, että ruudusta ei nyt juosta yli ja pysähdytä sinne. Hain autosta ruudun narutkin, kun rupes tarjoamaan merkkiäkin. Sitkeyttä ja hermoja vaadittiin molemmilta, mutta pikku hiljaa Tupla alkoi hakeutua oikeammalle paikalla ja sai palkankin! Sanotaanko, että sitkeitä oltiin molemmat... Paikkaa pitää kyllä vahvistaa nyt lähipäivinä uudelleen. Ainiin, hyppynoutoakin ollaa aloiteltu kotipihassa harjoittelemaan, hyppynä toimii sellainen puulava.

Iltapäivällä tehtiin ilmaisutreeni, sain kaksi ihan uutta maalimiestä, josta toinen oli ihan oikea Mies! Jess! Tupla haukkui hyvin, ei mitään vaikutusta vierailla maalimiehillä saati sukupuolella - oikein mainiota! Vähän nyt meinaa haku jäädä tokon ja jäljen jalkoihin, mutta kunpa nyt pääsis edes silloin tällöin...

Ja tällä välin jäljet vanhentuivat. Tuplan jälki ehti vanhentua reilu 1,5 tuntia, matkaa en osaa sanoa, ei hirveän pitkä, mutta keppejä 7. Niitä yritin tiputella eri välein, siis välillä ihan lähekkäin ja jossain kohden pidempi väli. Jokaisen kepin jälkeen hyppäsin niin pitkälle kun pystyin, eli jälki "loppui" aina keppiin. Tupla oli PRO - jee! Nosti kepit hyvin ja ajoi jäljenkin hyvin! Yksi kulma meni taas tarkastamiseksi, mutta se ei vaan osaa ihan riittävän hyvin niitä (pitäisi mennä vahvistaan kulmia vielä pellolle, mutta ......). Olipa onnellista! 

Viskikin sai tehdä jäljen ja tarkkuuden. Tarkkuus oli ohitse n. kymmenessä sekunnissa . Olin muka löytänyt vaikean esineen, sellaisen metallilärpäkkeen, josta oluttölkki (tai mikä muu tölkki ...) avataan.  Jälkin vanhentui kaksi tuntia, jana tosi hyvä oikealle. Viski viipotti kun pieni eläin, jouduin roikkumaan ihan oikeasti liinassa kiinni. Loikki ja juoksi, samalla nenä oli ihan tuhottoman korkealla. Käsittämättömällä tuurilla se nosti kuitenkin kepit - paitsi viimeistä, jota vaan ei löytynyt. Huoh.. pitäisi kait ryhdistäytyä, jos Viski meinaa kisata sm-kisoissa.

Lopuksi käytiin vielä hiekkammontuilla juoksemassa. Eikä se Viskin meno tuollaisessa kovassa rasituksessa kyllä ihan parhaalta tai miltään osin puhtaalta näytä..

Huhhuh.. olihan siinä puuhaa kerrakseen. Luulis Tuplankin nyt tuumivan jo samoin!