Bptu Fin Kva JK3 Agi3 Cäsarborgs Foxy Robert "Kiitos"

(Lupus vd Hoge Laer - Ultima de la Maison dus Bois)
s.2.2.1999 - 7.5.2012
kasvattajat Mirja ja Harri Gröhn

Kiitos tuli minulle lähes 1,5 vuotiaana. Heti alkuunsa oli hyvinkin selvää, että Kiitos kotiutui meille hyvin ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Kiitoksen kanssa aloiteltiin heti jälkitreenit ja pk-tottistakin aloittelimme lähes samantein kun koira oli meille saapunut. Ampumiset tuottivatkin pientä ongelmaa, mutta sitkeä harjoittelu johti siihen ettei kisatilanteessa ampuminen aiheuttanut enään reaktiota. Kiitos saavutti melko helposti jäljen kvan, mutta päädyin kuitenkin sitten lopettamaan jälkiuramme siihen. Sen sijaan jatkoimme hakuilua ja minulle täysin uutena lajina agilitya. Agiurakin loppui v.2005 etujalan oireiluun, syytä ontumiseen ei löytynyt, mutta oireilutkin loppuivat agiuran päätyttyä. Haussa emme koskaan kilpailleet. Näyttelyissä Kiitos kävi useammassakin saavuttaen yhden sertin ja lukuisia entisiä SA.ita ja PU-sijoituksia. Kiitoksella oli vain hieman omanlainen käsitys siitä kuka häntä saa kopeloida näyttelyssä ja kuka ei - siispä pikku hiljaa totesin että jätämme näyttelykehätkin niille, jotka niistä enemmän nauttivat.
Kiitos on nyt sitten täyspäiväinen eläkeläinen.

Dn Fin Kva HK3 Cäsarborgs Liguria "Impi"
s.11.2.1995 - 1.3.2006
(Lobo Royal Bell - Haini Jantha Johanne)
kasvattaja Harri Gröhn


Impi oli varsin vaikuttava dobermanninarttu, vilkas, taistelutahtoinen, ahne, äärimmäisen blondi, mutta kaiken kaikkiaan ihana koira! Impi valloitti monen sydämen hakukisoja kiertäessämme. Valitettavasti Impillä oli pennusta asti toisen korvan kanssa ongelmia, ja lopulta korva kuuroutuikin kokonaan. Impi oli haun käyttövalio, osallistui myös yhden kerran sm-kisoihin saavuttaen silloin henkilöetsinnästä pistettä vaille täydet pisteet - valitettavasti tottis ja esineruutu eivät menneet ihan yhtä putkeen ja meidän sijoitus oli sitten lopulta 9. 
Impi menehtyi imusolmukesyöpään hieman yli yksitoista vuotiaana.

Du Fin Kva HK3 VK3 Cäsarborgs Black Zakri
(Cäsar vd Klingenstadt - Joy Worringer Bruch)
s  8.9.1991 - 8.1.2002
kasvattaja Harri Gröhn


Otto oli loistava kilpailukoira, niin taistelutahtoinen ja saalisviettinen että oksat pois. Otto ei reagoinut kisatilanteessa mihinkään mitä ympärillä tapahtui, pääasia että sai vaan mennä ja tehdä - ja sitä se poika tekikin! Harmillista, että Otto oli ensimmäinen koirani ja tein sen kanssa erityisesti tottiksessa paljon virheitä. Otto saavutti haun ja viestin käyttövalion arvon, osallistui viestillä Pohjoismaisiin mestaruuskisoihin, saavutti piirinmestaruuksia ja rotumestaruuksia sekä kansainvälisen kisan voiton ja cacitin. SM-kisoissa me emme milloinkaan onnistuneet... Otto oli Otto - ehkä juuri siitä syystä Otto ei yrityksistä huolimatta tullut koskaan dobermann pentueen isäksi, mutta eikö se onnistunut saattamaan maailmaan 11 kpl sekarotuisia pentuja..
Otto menehtyi imusolmukesyöpään hieman yli kymmenen vuotiaana.

Lisäksi miehelläni Jounilla on ollut dobermanni "Osku":
HK1, VK1, JK1 Queendog's Bruce
(Baron Bryans v Harrosberg - Quina vd Birkenrinde)
s. 3.7.1989 - 5.7.1994
kasv. Marjatta Lähdekorpi
Oskusta ei löydy  tähän hätään skannattua kuvaa, joten laitetaanpa tähän komea kuva Oskun isästä ;-)

Oskun kanssa puuhastelimme kaikkia lajeja (minä jouduin katsomaan sivusta, kun Jouni _sai_ kouluttaa - tästä syystä minulle tuli oma koira..). Osku kiersi myös paljon näyttelyissä saavuttaen niissä jonkin verran menestystä. Osku ehti myös kolmen eri pentueen isäksi. i
Valitettavasti Osku jouduttiin lopettamaan vasta 5-vuotiaana vaikean polven ristisidevamman vuoksi.