tiistai, 7. maaliskuu 2006
Lenkkeilyn ohessa tokoa
Otettiin siis kaukoja, joissa tällä kertaa palkkasin vasta palattuani takaisin Viskin vierelle. Tämä nyt oli ihan ok treeni, kaukot meni oikealla tekniikalla ja hyvin pysyi paikoillaan odottamassa minua. Sitten otin luoksetulon seiso-pysäytyksen. Sekin on jännä juttu, että rennosti treenatessa saan käsimerkin onnistumaan aina hyvin ja tehokkaasti ja pysähtyminenkin on oikein hyvä, mutta heti jos vähänkään jostain syystä epäröin itse niin käsimerkistäkin tulee jo kummallisen epämääräinen ja se vaikuttaa heti myös pysäytykseen juuri samalla tavalla tehden pysäytyksestä kummallisen epämääräisen. On tämä herkkää..
Otinkos vielä muuta, joo otin muutamia luoksetulon perusasentoja siten, että kutsuin Viskin luokse minun takaani, sivusta yms. "kummallista" paikoista. Aika hyvin Viskillä on käsitys siitä mitä tarkoitetaan tänne-kutsulla, perusasennot olivat oikeita yhtä vasemmalta sivulta kutsua lukuunottamatta, siinä Viski tarjosi kaksi perättäistä kertaa suoraan sivulle tuloa. Saatiin sekin sitten korjattua. Sitten otettiin muutamia maasta sivulle nousuja, Viskillähän oli viime vuonna kisoissa vaikeuksia nousta maasta sivulle yhdellä käskyllä, ja samaa ongelmaa on vieläkin. Nyt yritin keksiä kikkakakkosta, jota voisin hyödyntä kisoissa. Laitoin pallon vasempaan käteeni ja käden selän taakse, heti kun Viski pikkuisenkaan reagoi "sivulle" käskyyni niin heitin sille pallon taakse päin. Tämä auttoi aika nopeasti jopa siten että viimeisellä kerralla Viski jo lähes varasti sivulle käskyäni ja singahti taakse päin... No, tästä VOISI olla hyötyä kisatilannetta ajatellen, mutta täytyy nyt vielä kokeilla uusiksi ja katsoa mitä vaikutusta tuolla on noin pidemmän päälle.
Olen nyt ottanut ennen iltaruokaa kahtena iltana paikalla istumista. En tiedä onko näillä "kotitreeneillä" mitään merkitystä, sillä tietysti ne onnistuvat. En saa sellaista epävarmuutta Viskiin laisinkaan mitä näkyy isomassa paikalla olo ryhmässä Viskissä.. Mutta no, eipä noista kai haittaakaan ole.
Olen tuuminut onko Viski jotenkin kaivannut Impiä tai muuten reagoinut Impin poismenoon, mutten ole kyllä huomannut mitään kummallista. Ehkä Viski kuitenkin on niin paljon ollut treeneissä ja kisoissa vain minun kanssani, ettei tavallaan koskaan "kasvanut" Impiin niin kiinni. No, sehän olisi hyvä jos näin on käynyt.. Tänään pystyin jo katselemaan viimeisiä Impistä otettuja kuvia, jos ihan rehellinen on niin kyllä niistä kuvista jo näkyy, että Impin oli aika päästä viimeiseen lepoon.
Kiitoshan nyt ei koskaan ole ollut Impistä millään muotoa kiinnostunut enkä usko, että Kiitos on edes huomannut Impipimpulan poissaoloa. Taitaa olla niin, että vain me ihmiset olemme surullisia Impin kohtalosta.
Kommentit