Lähdin vähän tuulettumaan metsikköön ja tein Viskille jäljen. Jäljestä tuli ihan vahingossa (ei paranisi juoruta puhelimessa ja tehdä jälkeä samaan aikaan :-p) mahdottoman pitkä ja melko haasteellinen meidän taidoille. Jäljellä oli neljä kippoa ja neljä keppiä, vanhentua se ehti aika tarkalleen tunnin (Kiitos Tainalle, Ollille ja pikkuriiviöpennulle jäljen vanhentumisseurasta :-)). Jana oli taas aika sähläystä, nosti kyllä jäljen, mutta otti kaikki mahdolliset virheet sitä ennen... Itse jäljeltä nousi kaikki muut kipot ja kepit paitsi kakkoskeppi. Ihan tarkalleen en tiedä mihin kohtaan se keppi jäi, mutta tuossa kohden Viskillä oli taas kerran jäljen "huono hetki", eli kun se nenä nousee ylös ja aletaan sählätä ja etsiä apuja ilmavainulla - argghh.. Sitten kun se jäljestää rauhassa, se on jo ihan kivan näköistä ja melko tarkkaa puuhaa. Mutta jostain syystä aina välillä jäljellä sählätään huolella, kunnes taas jostain syystä pääsee kunnolla kiinni jälkeen ja aloitaa jäljestyksen. Sellaistahan se tänäänkin oli, välillä tosi hyvää ja sitten taas ihan .... Sinänsä tämän päivän suoritus oli Viskiltä ihan hyvä, jälki oli kyllä vaikea (kalliota, metsikköä, peuran jälkiä ja paskaa, kivikkoa, polkuja, suota - ihan kaikkea ...) joten ihan hyvä, että suoritti kuitenkin jäljen. Mutta on toi sellaista tuuritouhua ... vähän niinkuin kaikessa Viskin kanssa, kun tekee hyvin - tekee hyvin, mutta se varmuus ja sellainen täydellinen keskittyminen työskentelyyn on ihan herran hallussa...

Olipas muutoin Tainan malikan penneli aikas sulkku :-). Viskin mielestä ei ehkä niinkään... Toivottavasti Ollin ottamista kuvista joku olisi julkaisukelpoinen niin voisin laittaa tänne blooginkin!