Viskin kanssa tänään päästiin taas hakuileen. Viskille oli tarkoitus tänään tehdä inasen leppoisampi treeni kuin pari viimeistä, mutta kuitenkin ideana jälleen vain vahvistaa sitä omaa toimintakykyä ja tästä syystä äijät sijoitettiin taas tosi kauaksi. Tämän lisäksi alue oli _täysin_ tallaamaton... Joten, haastetta siinä jo sitten heti olikin. Alue oli meille uusi, melko louhikkoinen ja v...sti lunta. Nenänavauksen jälkeen ensin äijä (ihan OIKEA äijä) vasemmalta, ja tämä löytö oli kyllä ihan mainio - tosin pieni kämmi kävi mulla, eli lähetin ajattelemattomasti paikasta, josta Viski pääsi alueella jostain kohden kiinni menojälkien hajutunneliin, ja sitä kautta löydön. No, tässä tapauksessa TÄMÄ ei ollut maailman suurin moka.... Viski leikki Santun kanssa hyvin ja vaikutti oikein motivoituneelta. Tämän jälkeen oikea etukulma, johon myöskin ihan makeen onnistunut löytö!  Ja hienot leikit resunahkapallolla. Maalimiehen siirtyminen seuraavalle piilolle näytettiin ja vein Viskin keskilinjalle ja otettiin tämä saman puolen siirtyvä äijä heti perään. Äijä sai käskyn siirtyä _todella_ kauas ja piiloutua hyvin. Viski teki tähän _todella_ syvän piston, varmasti yli 100 metrin syvyyteen... mutta olipa pisto kuin viivottimella vedetty (eikä lähtenyt edes poikittaisesta hajuvanasta maalimiehen suuntaan?), sitten lähti aluetta hienosti eteenpäin ja katosi jonnekin, enkä nähnyt enään sen jälkeen koiraa - mutta maalimiehen kehut ja leikin äänet kyllä hetken päästä kuulin. Voi kun se oli taitava :-).

Saas nähdä saanko nyt näillä treeneillä aikaan koiran, joka sinkoilee ihan mihin vain ... mutta pakko nyt yrittää vahvistaa Viskin omaa toimintakykyä ja ennenkaikkea omia ratkaisuja miten maalimiehen parhaiten löytäisi. Se "kurinalainen" työskentelymalli meillä kyllä on hallussa - vähän liiankin hyvin - joten nyt on mun logiikan mukaan ihan hyvä vahvistaa juurikin koiran omaa ratkaisumallia.. ja tietysti sitä motivaatiota tottakai, se on kuitenkin kaiken perusta. Tämän päivän treeni oli kaikin osin tosi hyvä, Viski oli erinomaisen innokas ja vauhdikas. Kiva!

Into joutui taas lähinnä vain autossa kököttäjän rooliin :-/. Onneksi Into sai edes vähäsen leikkiä Iikan sakemannipentu Remun kanssa. Remu oli kyllä jo melkoisesti Intoa isompi (hmm..ihme..), mutta leikeissä Remu kyllä jäi kuin nalli kalliolle Innon kyydissä. Remu päätti sitten huutaa ja haukkua Innolle sitäkin enemmän :-). Remu on tosi hauskan näköinen (ja oloinenkin!) velikulta, lähes pikimusta ja sellainen "vanhanajan" sakemanni.