Eilisen pentupäivän jälkeen olen miettinyt kovasti kaukoja. Niitä muutama pennuista näyttikin ja käytiin keskustelua pitäisikö etujalat vai takajalat pysyä paikoillaan. Hmm.. tämä on vaikea juttu. Siispä olenkin vaivannut päätäni tällä nyt useaan kertaan. Tuplahan tekee nyt kaukoja pelkästään tarjoamalla ilman mitään käskyjä. Ja olen pyrkinyt siihen että se tekee tällä hetkellä ns. peruuttamalla asentoja. Jaa-a, alkaakohan tämä olla nyt jo vanhentunut tapa opettaa? En oikein ole päässyt pohdinnoissani puuta pidemmälle, onpa hyvä ettei ole vielä kaukoihin käskyjä .

Niinikään pentupäivien jälkeinen mielentila on sellailnen, että jatkan edelleenkin vain ns. helpoilla treeneillä, jossa kaikista tärkeintä on molempien nauttia tekemisistä. Tottakai pitää myös pyrkiä miettimään mitä tekee ja miten tekee, mutta tavallaan se mielentila menee tarkkuuden tai sellaisen totisen yrittämisen ohitse. Älkääkä nyt siis käsittäkö tätä kukaan väärin, että tai mitä tai ketä mä nyt tarkoitan - kunhan nyt vain todellakin pohdin ajatuksiani "ääneen" mitä olen ennenkin tässä Tuplan kanssa touhutessa miettinyt, että miten etenen ja missä vaiheessa. Välillä kun olen jo tuuminut, että pitäisikö tehdä vaikeampia treenejä, mutta aina palannut siihen, että miksi, kun ei pohjatkaan ole vielä kunnossa? Tähän liittyy myös paljon yksittäisiä liikkeitä, joiden opettamista en aio vieläkään aloittaa. Kuten paikalla makaaminen ja ylipäätään maahanmeno (niin ja eteenmeno ). Luultavasti ensin yritän saada istumisen ja ehkä seisomisenkin vähän aluille ennenkuin aloitan maahanmenoja ollenkaan. Paikkaistumistahan Tumppu on tehnyt. Merkin opettamista olen myös miettinyt, mutta jättänyt senkin edelleen vielä tekemättä ... odotelkoot parempia aikoja. Samoin kaikki luoksetulon pysäytykset - ei vielä aikoihin... koska sitten? En tiedä, ehkä sitten joskus tulevaisuudessa, kun tolpan kierrot sujuvat vauhdilla ja "missä vain". Noudon suhteen olen edennyt hieman eri tahtiin kuin olin kuvitellut, mutta joskus sitä vaan huomaakin ettei ajatukset menekkään ihan todellisuuden kanssa sitten yksiin..

Ei tämä tokonkaan opettaminen vaan ole helppoa.. tieto lisää tuskaa näemmä. Mutta toisaalta mitä enemmän taas tokoon on perhetynyt sitä mielenkiintoisemmaksi se muuttuu. Kunnes sitten koittaa kisaikä ja toteaa hetken kuluttua, että paska laji .

Niin, ja yksi juttu on ihan pakko lisätä, nimittäin Oili on ihan superleipoja - kakut maistuivat ihan oikeasti hyvälle ja taisin salaa ja vähän julkisestikin niitä syödä melkoisen monta palasta!