Ja taas oltiin hakuilemassa. Tänään seuraavanlainen treeni.. nenänavaus, joka tällä kertaa meni vähän kohellukseksi, eli Viski paukahti taas ensin repuille ja leluille, kutsuin se sieltä pois ja vasta sen jälkeen muisti että täällähän voi olla jossain äijä ja saikin hajun, kun vähän keskittyi hommaan paremmin. Sitten itse treeni, jossa ensinnäkin kaikki äijät taas tietty suoria palkkoja namien ja lelujen kera, viisi ensimmäistä äijää olivat ihan normaalisti piiloissa valmiina (siis yksi kerrallaan toki kuitenkin). Oikealle pahvilaatikkoon etukulmaan äijä, vasemmalle etukulmaan telttapiiloon äijä, sitten oikealle häkkipiiloon äijä, vasemmalle häkkipiiloon äijä, oikealle taas häkkipiiloon äijä ja vielä viimeinen oli äijä, joka siirtyi näkyvänä takalinjaa pitkin vitos piilolta viimeiselle piilolle. Viski oli tänään kyllä ihan supermainio, hyvä motivaatio ja hyvät pistot ja ennenkaikkea olin tyytyväinen siitä meiningistä mikä tänään paistoi koirasta läpi. Se todellakin halusi löytää äijät, eikä jotain siltä väliltä :-), tämä näkyi myös siinä, että piiloille asti mentiin tekemään tarkistus reilusti - toki maalimiehillä oli myös ohjeistus, että yrittää varmistaa mahdollisimman nopealla palkkauksella ettei ilmaisua tule. Tälläisen treenin jälkeen voi jo ihan vähän hymyilläkin :-).
Lähetyksissä en nyt pitänyt valjaista kiinni, vieläkin on vähän mietinnässä mitä noiden lähetysten kanssa tekis. Nyt se edistää  näissä "liikkuvissa" lähetyksissä tosi hurjasti, kun en yhtään laita hanttiin, ja kun niitä kieltoja ja komennuksia ei nyt Viskille tehdä yhtään, niin tämä nyt on vähän tälläinen hieman tuuminnassa oleva juttu... Ja toisaalta tällä hetkellä tuntuu hyvin pieneltä ongelmalta.

Ainiin, pitäisiköhän sen verran jatkossa sääliä maalimiehiä - tai ainakin Katia, etten ottaisi Viskille Caesar -lihahyytelöherkkua palkaksi ;-D.

Sattuipa muutoin aika erikoinen juttu, kun ajoin treeneistä kotiin. Nokia-Ylöjärvi yhdystien kohdalla takapenkiltä kuului aivan selkeä miehen ääni, joka sanoi "juu, vielä puolitoista senttiä oikealle". Hyvä etten ajanut samantein pelästyksissäni ojaan, sen verran kun tajusin, että radiossa soi musiikki eikä ääni VOI tulla sieltäkään. No, nanosekunnin päästä mieleeni välähti, että äänen on pakko tulla radiopuhelimesta, joka on siis jäänyt treenien jälkeen auki. Hetken päästä kuului toisen miehen ääni, joka vastasi jotain tuohon mittaohjeiseen... Joten, kyllä - en ollut tullut hulluksi (sen enempää..) ja seuraavalla kerralla hakuryhmäläiset saavat luvan SULKEA puhelimet käytön jälkeen :-)).