Tiistaina oltiin taas agilityilemassa. Tehtiin Hanna-Marin kanssa mukavat radat, jotka noin muutoin sujuivat Viskiltäkin aika kivasti, paitsi yksi meille vaikea hyppyhärdelli, josta tippui aina yksi ja sama rima ihan joka kerta vaikka miten yritettiin. Joka kerta Viskin jalat vaan jäivät huolimattomasti roikkumaan (ennakoi jo seuraavaa käännöstä, siis mä tein jotain ihmeellistä joka kerta.....) ja rima tippui tai ainakin kolahti. Sitten Hanna-Mari kokeili Viskin kanssa sitä kohtaa ja avot heti sujui, ei riman tiputusta. Sitten ne meni koko radan pariinkin kertaan.. Se oli ihan käsittämätöntä katsottavaa, Hanna-Mari ohjas niin taitavasti ja Viski ohjautui juuri eikä melkein oikein ja rimat pysyivät ylhäällä, vaikka jossain kohden hyppykulmatkin jäivät Viskille hieman hankalaksi, niin oikein taittoi jalkoja niin ettei varmasti tiputa rimaa :-)). Puomin alasmeno Viskillä oli hitaampi kuin mun kanssa, mutta varmaan Hanna-Marin käskytys tuli erikohdassa kuin mä teen. Oli se kyllä ihan kummallista katsottavaa, yhtäkkiä koira vaan osaa.. Joo, kyllä mä olen ennenkin tiennyt, ettei mun avut ole parhaimmillaan agilityradalla ja varsinkin Hanna-Marin menoa ihastellessa olo on itselläni kuin norsulla lasikaupassa ;-).

Hmm.. haluaiskohan Hanna-Mari yhden ylimääräisen kisakoiran...