Nämä päivät menevät nyt heittämällä.. Aamulla aikaisin töihin, että pääsee ajoissa kotiin, jottei Tuplan tarvitse olla kovin pitkään yksin kotona. Sitten äkkiä koirien kanssa lenkille ja laittaan ruoka ja sen jälkeen voikin sitten mennä sairaalaan. Ja sieltä kun pääsee niin koirien kanssa lenkille, iltapala ja nukkuun ja taas kello pirisee. Koiriakin käy vähän sääliksi, ei pahemmin tule niitä aktivoitua. No, toivottavasti tämä oravanpyörä ei kestä pitkään. Aamu alkoikin aika surullisesti, kun Jouni soitti ja sanoi, että on käsi uudelleen operoitava. Päivän mittaan tieto vähän muuttui, kun lääkärit passittivatkin sen ensin magneettikuviin. Huomenna aamulla tullee tieto mitä kuvien perusteella nyt sitten tehdään. Joten odottelua ja vielä kerran odottelua.

Tupla käy vähän kierroksilla, vaikka olen mä yrittänyt vähän sen kanssa puuhastella. Tänään tehtiin jälkikin, joka meni kyllä aika juoksemiseksi. Liikaa intoa ja vauhtia. Tai siis vauhtia. Tottisteltu ollaan, yritän nyt olla auttamatta sitä sivulle tulemisen kanssa ja se tuntuu vaikealta. SIvulle tulojahan en ole ottanut tarjoamisen kautta vaan auttanut kädellä. Nyt kun en auta niin se tarjoaa mitä ihmeellisempiä temppuja ja asentoja, mutta ei millään sitä oikeaa... NO, ehkä sekin sieltä tulee.

Tupla meinas melkein päästä hengestään... tai no ei ihan. Tein näkkärit iltapalaksi ja jostain käsittämättömästä syystä jätin ne vahtimatta pöydälle. Jep, hienosti lähti näkkärit tonnikaloineen ja arvatkaa mikä sotku, kun tuo juoksi mua karkuun se leipä suussa. Sain sen kiinni ja heitin muutaman kirosanan saattelemana häkkiin. Siivosin ja tein leivät uudelleen ja asetuin niitä syömään, päästin kuitenkin Tuplan ensin häkistä pois. Vahdin ettei vahingossakaan ota niitä leipiä ja vielä varmuuden vuoksi sanoin sille, että niihin ei sitten kosketa. Hyvin meni, kunnes aivan kesken kaiken se hyppäs salamana pöydän reunalle ja vei toisen niistä v***n tonnikala leivistä taas pitkin kämppää. Silloin paloi pinna ja kurmuutin pentua kyllä sen verran, ettei tullut koko ruokahuoneeseen missä leipä oli pitkin pituuttaan lattialla. On se nyt v**u kumma ettei toi mene jakeluun ettei pöydiltä pöllitä ruokia. Siitä on nyt jo aika monta kertaa sanottu.  Nyt kun on vähän hermot kireällä niin tulee primitiivireaktiotkin sen verran voimakkaampina esille, että ehkä se nyt sitten tämän kerran jälkeen uskoi? Toisaalta, vähän epäilen itsekin.