Jos eilen olin onnellinen siitä, että koira oli rauhallinen ja kivasti käsissä agilitykisoissa niin tänään oli aika palata karuun arkeen. Jostain syystä tämän päivän treenit oli ihan yhtä helvettiä. Tuntui, että koira oli taantunut viime syksyiseen koohotukseen ja mun "haastamiseen". Liekö sitten ohjaajakin palannut takaisin niihin samoihin virheisiin? En tiedä, mutta kamalaa ylikierrosta ja yliyrittämistä oli ihan molemmilta. Seurauksena oli hermojen menetystä ja verta kentällä sanan mukaisesti. 

Mikä hemmetti tuon saa välillä aikaan? Onneksi tätä on nyt viime kuukausina sattunut tosi tosi harvoin, lähes jo luulin että moinen käytös on jäänyt kokonaan pois, mutta luulo ei taaskaan ollut tiedon väärtti. Tänään kierre oli vielä ihan selkeä, mitä kovemmin yritin ottaa koiraa haltuun sen kovemmin se alkoi vempuloida radalla .. ja tuossa mielentilassa rauhoittaminen jollain hiton namipala-lässytyksilläkään ei onnistu. Tuossa tapauksessa ainoa oikea ratkaisu olisi pakata koira autoon ja ajaa kotiin?

Tänään vielä ajaessani treeneihin päätin keskittyä vain nollaratojen tekemiseen, että oikeasti yrittäisin myös treeneissä niitä. Voi paskan marjat ja lintukeitto, aika pieleen meni.
 Jos jotain hyvää pitää etsiä (kuten tapanani on) niin pujottelutreeniä sain viereisellä radalla otettua mukavan monta toistoa ja onnistuneita suorituksia oli paljon (toki pari virhettäkin mahtui taas joukkoon...).

Ehkä seuraavalta koiraltani kaipaisin inasen nöyryyttä enemmän.. tai sitten siirryn tosiaan siihen puutarhanhoitoon ja katson josko onnistuisin edes siinä (joo, tosin toikin tiedätään, kohta 10 vuotta omakotitalossa asuneena... ei kannata vaihtaa ainakaan puutarhanhoitoon..)