Niinpä sit tänään agitreeneissä mentiin medien rimoilla. Huoh, en tiedä kuinka järkevä ratkaisu tuokaan oli. Viski pääsi entistä lujempaa ja hyppeli esteitä entistä huolimattomammin, tuntui ihan oikeasti että hyppäsi kymmenen kertaa huonommin kuin maxikorkuudella! Sen lisäksi se ehti uskomattoman nopeasti ihan joka paikkaan, jota minä taas en tehnyt. Ei oikein jäänyt hyvää fiilistä tuostakaan kokeilusta, fyysisesti toki on helpompaa koiralle! Länsi-Teiskon pohja olikin muuten tänään taas ihan fiasko, nilkkoja myöden hiekassa siellä sai kahlata ja muka "Juosta" eteenpäin..

Nähtiin muutoin melkoisen vauhdikas, joskaan ei ihan sääntöjen mukainen keinu tänään. Viski veti ihan simona läpi, yritti kai hieman himmata kontaktia kohden, mutta lensi komeassa kaaressa keinun sivusta kyljelleen tai ehkä oikeastaan naamalleen maahan; niin paljon hiekkaa koiran suussa olen harvoin nähnyt kuin tuon lennon ja erityisesti lasketumisen jälkeen Viskillä oli.. Tunnustan, alkoi hieman naurattaa vaikkei tuo kai naurun asia pitäisi olla.

Tänään pitkästä aikaa jouduin käyttämään pientä väkivaltaa Viskiä kohtaan. En muista koska se olisi ollut viimeksi niin upponiskainen kuin tänään oli, komensin mammimaan, komensin istumaan, komensin sivulle ja aina lopputulema oli sama - kentälle hirveä hinku välittämättä mistään mitään. Meni ihan oikeasti hermot, anteeksi.

Nyt kun kevät tekee tuloaan ja ekoihin pk-kisoihinkin on ilmoittauduttu, tuntuu agilitymotivaatio hiipuvan. No, muistaisin ettei tämä ole ensimmäinen kerta, kun näin on käynyt ja silti sitä saa intoa taas riittävästi jatkaakseen koko kesäkaudenkin agilityä. Tämä on kai se suvantovaihe pk-kisakautta odotellessa... mieliala vaihtelee, kun odottaa niiiiin kovin kauden alkua :-).