Lauantaina lähdettiin Katin&Inton ja Anun&Tuitun&Luun kanssa kohti Keravaa (päästiin perille ilman yhtäkään u-käännöstä... takaisin tullessa oli ihan pakko yrittää tehdä edes yksi kunniakierros Anun pihassa), missä alkoivat talven T-treenit. Paikalla ei ollut ihan  älyttömästi koirakoita, mutta taisi silti treeniryhmiä olla neljä. Me treenattiin Tuplan kanssa Ninan ja Acen sekä Miinan ja Seijan seurassa. Ehdin myös nähdä vähän Njodin, Ion, Fanin ja Valon treenejä. Sekä ihastella pieniä, suloisia riiviö-penneleitä .

Oli kiva huomata jälleen ettei Tuplaa haitannut moinen parkkihalli saati muiden koirien treenaukset, kaipa mä voin uskoa, että se ei ole erityisen häiriöherkkä. Sen sijaan betonialusta sai Tuplan liikkumaan varovasti ja luikastellen ja vauhti ei ollut ollenkaan normaalia Tuplaa. Lattia onkin oikeasti vaarallinen, joten siinä mielessä ihan hyvä, jos koira osaa vähän itse varoa. Mutta toki, joskus noita tokokisoja on myös parkkihalleissa ilman mitään mattoalustoja, joten siinä mielessä on syytä oppia liikkumaan myös tuollaisella alustalla.

Tupla teki ihan alkuunsa paikalla olot muiden mukana. Istumisssa pysyikin koko ajan istumassa, tokikaan en mennyt piiloon ja kävin palkkaamassa sitä välillä. Makuusta ei oikein meinannut tulla mitään, pysyi hetken ja sitten jo nousi ylös hiihtelen mua kohden. Tai, jos pysyi ja kävin palkkaamassa niin alkoi tehdä kaukoja. Samoin, jos olin sitä kohden niin alkoi tehdä kaukoja . Kieltämättä me olemme todella vähän tehty paikkamakuuta ja sen kyllä huomasi. Kaipa sen voisi nyt ohjelmistoon ihan säännöllisesti ottaa.

Yksilöliikkeissä tehtiin ensin luoksetulo Ninan kiinni pitämänä. Ei vinkunut nyt jätössäkään, hyvä. Vauhti ei ollut tosiaan häävi lähinnä sellainen bambi liukkaalla jäällä meininki, mutta en uusinut tuota liikettä. Sitten tehtiin metallinouto, jossa ekalla tiputti kapulan Ninan ja Seijan kohdalla ilman "lupaa", toinen onnistuikin jo hyvin. Vähän myös metallin pitoa, joka oli alkuunsa vähän levotonta, valutteli pyöreä laippaista metallia suun pielestä toiseen. Saatiin sitten jämäkämpikin ote aikaan, joten se voitiin sitten lopettaa siihen. Sitten seuraamista. Voihan pomppomp, se oli taas aika lailla sitä. Tuntuu, että vieraat paikat tekevät tuota pomppimista entistä enemmän. Nyt parissa pysähtymisessä myös istui liian eteen sivulle, jotka piti korjata. Tehtiin myös vähän käännöksiä. Pyysin apureita katsomaan ettei auraa ja että kääntyy hyvin, kuulema koira on hyvin jalkojen takana - jopa ehkä liikaakin jonkun makuun, mutta kuten todettiinkin, että parempi kuitenkin takana kuin auraamassa. Sitten tehtiin vielä ruutua, pallo luonnollisesti ruudussa.. Ekalla Tumppu häiriintyi lumikököistä ruudun vieressä, mutta haki sitten kuitenkin ruudun itsenäisesti. Uusinnalla löytyikin jo ihan suoraan ruutu . Tässäkin vauhti oli normaalia varovaisempaa. Sitten vielä liikkeestä istumista, muutama tosi hyvä ja nopea, muutama hitaampikin mahtui joukkoon. Tolpan kiertoa loppuun, jota en sitten tehnytkään montaa, kun meni niiiiiin varoen tolpan kierron ettei siinä oikein ollut mitään järkeä treenamisen kannalta.

Olen ennenkin ihastellut Ninan ja Acen tekemisiä ja edelleen kyllä ihastelen - tosi hienon, vaivattoman ja tehokkaan näköistä tekemistä. Ace on kyllä ihan super ässä! Treenien jälkeen tulikin taas sellainen syvä huokaus, että voihhh kuinka paljon onkaan vielä tekemistä ennenkuin Tuplasta saa evl-tason koiran.. Aika monta työtuntia ja treeniä pitää tehdä. Toisaalta toko tuntuu edelleen entistäkin kiinnostavammalta ja haasteellisemmalta, joten siinä mielessä ... ei muutakuin kohti seuraavia treenejä! 

Sitten muihin aiheisiin. Kiitos on nyt viettänyt aikaansa enemmän ihan sisällä muiden koirien kanssa. On ollut niin pirun kylmää ja se tahvoaivo ei meinaa enää oikein mennä (sattuisiko sitä liuskan alasmeno??) sisälle omiin lämpöisiin tiloihinsa. Tänä aamuna sillä oli jotenkin takajalat vähän pois pelistä, tosi jäykkänä. Vertyi kyllä sitten aamulenkin aikana ja pystyi liikkumaan, toki tosi jäykkänä. Nyt se sitten saa Rimadyliä ja seuraillaan tilannetta. Tossa petissä kun se oli makoillut muutaman hetken niin ei meinannut oikein päästä ylös, etupää toimii, mutta takaa tosi voimaton. Huoh. Kiitoshan on ollut ihan hyvässä kunnossa, tottakai se on ollut vähän jo jäykkä aiemminkin, mutta kovin pirteä ja iloinen. Toivotaan, että nyt tuo on vain jotain ohimenevää . Ehkä se otti mallia emännästään, joka on taas pari päivää potenut selkäsärkyä.