Sitähän tuntee olonsa jo lähes terveeksi :-) ja kyllästyttää tämä kotona oleminen, kun ei kuitenkaan oikeastaan mitään voi tehdä.. No, mä olen sairastellut vasta puoli toista viikkoa, joten ihan vielä ei pitäisi valittaa.. Olo on tosiaankin jo oikein hyvä, selässä ihan pieni kipu muistuttaa viime viikosta ja pitää liikkeet rauhallisena. Lisäksi tuntuu siltä, että joku ihmeen rautakanki on laitettu selkääni, TOSI kankea olo. Ihan suunnattomia venettelyliikkeitä ei vielä tohdi yrittää, tosin olen kyllä jo vakavissani miettinyt, että pitäisikö kuitenkin uskaltaa ? No, ehkä odotan, että Jouni tulee ensin kotiin...

Teemu ja Jouni on hoitanut koirat hyvin. Eihän ne häävisti aktiviteettia ole saanut, mutta Jouni on viihtynyt yllättävänkin (??) pitkään niiden kanssa iltalenkeillä ja kuulema juoksulenkinkin teki .. hmmm... Teemu käyttää kiltisti koirat päivisin ja parina aamunakin, hänestä ei voi kyllä sanoa, että viihtyy lenkillä pitkään, mutta.... Onneksi ovat tervepäisiä molemmat, siis koirat ;-), ja pystyvät tälläiset pakolliset lepotauotkin ottamaan ihan lungisti.

Olipa muuten ihanaa nukkua viime yönä ensimmäistä kertaa sitten pitkään aikaan omassa sängyssä!!! Silloin kun selkäkivut alkoivat niin nukuin jo yön alakerrassa, samoin sairaalasta tulon jälkeen majoittauduin alakertaan. Eilen illalla sitten rohkenin kavuta rappuset ylös omaan sänkyyn!! Aika ihqua :-). Tosin, tunnustettava on, että tuo meidän sänky tuntui aivan liian pehmeältä ja painopiste tuli jotenkin huonosti tuohon ristiselkään, taitaa olla uuden sängyn osto edessä.

Että tämmömisiä iloisia uutisia täältä - ensi viikolla en ehkä vielä ihan agiliitele, mutta tätä menoa siihen ei mene kauan :-). Ja hakutreeneihinkin olisi kiva päästä pitkästä aikaa.