Aiheena tiistain treeneissä olivat siis viskileikkaukset (vai pitäisikö kirjoittaa whiskeyleikkaukset...). Olikin sitten hieman haasteellista. Ei ollut Viskin leikkauksia, nimestä huolimatta. Radan jokainen viskileikkaus (ja näihinhän ei muita vaihtoehtoja saanut tehdä) oli aivan tuskaa, minä todellisen onneton ja koira ihan yhtälailla. Mun liike pysähtyy leikkauksessa kuin seinään ja Viski ei todellakaan lähde siinä kohden leikkaukseen mukaan, kun mä vedän liinat kiinni ja sohin käsilläni mihin sattuu. Voi masennus. Yritin ja yritin, mutta ei onnistunut. Yksittäisenä esteenä otettiin muutama harjoitusleikkaus, josta Maria palkkas Viskin lelulla, sillä tavalla saatiin sitten onnistumaan. Ihan turkasen vaikeata. Muutoin radan muut osiot sujuivat hyvin, erityisen ylpeä olen kepeistä, johon mentiin avokulmasta sisään ja leikkasin itse heti sisäänmenon jälkeen jonkin verran sivusuunnassa olevalle putkelle odottelemaan Viskin pujottelua (jotta ehdin paremmin suoran putken päässä olevalle viskileikkaus-hypylle...).

Huoh. Ei ollut helppoa ei.