Käväistiin vähän jälkihommissa ja samalla Tupla sai ottaa parit hajuhaut.

Viskin jälki oli n. 1,5 tuntia vanha, jana oikealle ehkä 15-20 m syvyydessä? Jana oli ihan superhieno - eteni melko suoraan ja jäljen kohdalla liinat kiinni ja käännös OIKEAAN suuntaan. Jess. Eka keppi nousi nopsasti, sitten jatkettiin jälkeä ojan ylitykseen, joka vielä meni hyvin. Ojan reunaa ajettiin jonkin matkaa ja sitten jossain kohden tuli hukka. Viski yritti varmaankin kymmenen minuuttia etsiä jälkeä, pyöri ja pyöri, palattiin takas jo lähes janallekin asti, mutta ei vain löytynyt. Sitkeästi yritti ja ONNEKSI mä en tiennyt yhtään missä jälki meni, joten musta ei ollut mitään apua. Annoin Viskin tehdä ihan itse tasan sitä mitä halusi ja liikkua ihan mihin halusi. Ja avot - siinä kierreltyämme ja kaarreltuamme se poika pongasikin jäljen jostain ja matka jatkui loppuun asti ihan hyvin, terävässä kulmassa vähän tarkisteli. Tuohon hukkakohtaan jäikin sitten yksi keppi. Oli ihan superhyvä treeni, väitän, että tuollainen hukkaaminen ja itsenäisesti takaisin löytäminen opettaa koiraa enemmän kuin "mikään" muu.  Niin, se hukkaus tapahtui tuossa ojan jälkeen, kun jäljentekijä olikin kääntynyt takaisin ojan ylitykseen ja Viski veti tuon kulman joko pitkäksi tai kääntyi ojasta metsän suuntaan. Mutta siinä se ongelma kohta oli. Ojan reunustalla oli aika paljon riistankin jälkiä, mutta periaatteessa Viski ei kyllä niihin ainakaan aiemmin ole reagoinut. Jäljestäminen tuntui taas tosi kivalta puuhalta Varsinkin Huille jäljen tekeminen on ihan oikeasti nautinto, kun sen kanssa voi ihan huoletta tehdä vaikka mitä kikkoja - lähes yrittää saada se hukkaamaan jälki. Nytkin tein sille yhden täyssilmukan, yhden tiukan kiven kierron, jälki kulki autotietä pitkin, loikin ja juoksin yhdessä kohtaa....  Eikä se poika häkelly mistään :-). Kiitos Hannoille seurasta!

treenien jälkeen kävin kaupassa. Sattuikin sopivasti siellä olemaan Viinikan Jaana pentunsa kanssa, joten Tupla pääsi myös vähän sosialistumisreissulle. Ihme kyllä, Tupla alku jäykistelyjen jälkeen käyttäytyi ihan nätisti, eikä lähinnä ollut näkevinkäänkään pentua vaan hyöri Jaanan ympärillä. Metsässäkin sosialistettiin Tuplaa Veetin kanssa, tosin, kuten arvata saattoi ei siinä mitään ongelmia ollutkaan. Tuplan mielestä Veeti oli tosi nasta IIIISO koira, joten ei siinä sen ihmeempää.

Jaaha.. sitten olis sairaalaan lähtö. Jouni lähetti aamulla niiin kamalan kuvan jalasta, että se ei ole kyllä julkaisukelpoinen sitten ollenkaan Haava on auki, oikeastaan voisi melkein koko nilkka on siis auki, kun sieltä on revitty ne metallit pois. Melkein epäilyttää tuleeko siitä jalkaa enää koskaan...