Tänään agilityiltiin. Ensin käytiin vähän lämmittelemässä kiipeilemällä Mustavuoren rinnettä ylös ja alas. Huhhuh, ottipa koville - itselleni siis, ei tokikaan koiralle..

Agiliitely alkoi heti vähän väärällä jalalla.. Alkuun otin, onko se nyt ranskalainen nimeltään, kun on useampia hyppyjä rinnatusten, no niin tai näin niin sillä aloitettiin ja homma lähti heti ihan vituralleen. En tajunnut yhtään miten tuo koira singahteli aina ihan eri suuntaan kuin kuvittelin, eli ohjasin päin prinkkalaa. Tovin kesti ennenkuin ymmärsin mitä minun pitää tehdä, että saan koiran sinne mihin haluan. Ja rimoja lenteli. Tästä sitten kerroin, että noin ei missään tapauksessa tehdä ja Viski taisi olla sitä mieltä, että v..t, näinhän just tehdään.. Ja hinkattiin sitten tovin, mutta loppu viimein sainkuinsainkin koko hyppy sarjan menemään juuri kuten halusin ja rimat ylhäällä. Huhhuh, meinas tulla hiki. Otettiin myös hyppyjen takaakiertoja ja siinäkin tuntui etten millään saanut kerrottua koiralle mitä halusin, toisinaan onnistui ja sitten taas ei. Joten sitäkin hinkattiin useamman kerran ennenkuin onnistuttiin tekemään oikein takaakierrot ja vielä rimatkin pitämään ylhäällä. Ja kun kerran vaikeamman kautta koko treenit jo oltiin viety läpi niin päätin ottaa vielä kontakteja, joissa sama tahti jatkui.. Sekä a.n että puomin kontakteilla tuo hemmetin otus tuli aina _kokonaan_ maahan asti ilman että takajalat jäivät kontaktipinnalle... Huoh. Että tämmönen päivä tänään... joten, kontakteja sitten myös otettiin toistoja toistojen perään, että sain etujalat maahan ja takajalat pysymään kontaktipinnalla. Mutta onnistuihan sekin.

Olen aivan varma, että tuo koira aina välillä koettelee mitä voi tehdä ja mitä ei .. Tarkkana sen kanssa saa olla ja aina pitäisi asiat pitää sen kanssa musta-valkoisina ilman niitä harmaan sävyjä. Harmaan sävyjä kun sille antaa niin hetkessä se on ottanut käyttöönsä ihan koko väripaletin. Aika kiero epeli :-).