Ihan alkuun, Teemulla ei ole ollut tänään kuumetta. Senkin edestä se on yskinyt ja niistänyt.

Soitin päivällä Kallion Juhalle ja kyselin Viskin kuntoutukseen liittyviä asioita. Juha oli sitä mieltä, että rasitusta voi lisätä pikku hiljaa ja tietysti jumppaa + venytyksiä jatketaan. Lisäksi sanoi, että sitä kipeän polven jalkaa voisi yrittää ottaa käyttöön enemmän. Niinpä laitoin hiusdonitsin terveeseen jalkaan (juu - luitte oikein!), jotta Viski vähän arastelisi sen käyttöä ja käyttäisi sitä kipeää jalkaa enemmän. Ja tehosi - Viskin parit ekat askeleet olivat ihan hassuja, ikäänkuin ei tietäisi yhtään miten kävellä. Sen jälkeen se toki tasaantui ja luulen, että käytti tasapuolisemmin tuon avulla jalkojaan. Seuraavaksi laitetaan viinipullon korkki tmv. jalkaan, jotta "häiriö" olisi isompi. Juhan mielestä nuo kireät lihekset johtuu täysin tuosta polvesta ja nyt hyvin epätasapainoisesta liikkumisesta. Ei pitänyt kovin suurena riskinä sitä, että siellä selässä oli jotain pahempaa, vaan enemmänkin nyt nämä kaikki liittyy tähän liikkumisen toispuoleisuuteen.

Illalla kävin tekemässä pienen jäljen. Taapersin jälkeä n. 15 minsaa (todella taapersin, vatsaan meinasi vähän liiaksi sattua..), jälki vanhentui 55 minsaa ja oli kulmaa, suota, aukeeta, ilmeisen käytettyjä polun ylityksiä ja jotain peuran jälkiä. Ja vain neljä keppiä. Lisäksi jäljen loppuosa kaartui huolestuttavasti alueelle, jossa oli joku lasten risumaja... arvelin, että siitä tulee ongelmia, mutta ajattelin, että mennään ohi vaan ja jätetään viimeinen keppi sitten sellaiselle vähän puhtaamman näköiselle alueelle. Janan Viski otti taas kerran vasempaan takajäljen... se on näköjään fifty-sixty.. jos jälki lähtee vasempaan, kaikki menee hyvin. Jos jälki lähtee oikeaan, menee vasempaan takajäljelle. Muutoinkin janalle lähtö oli vähän epävarma, liekö viime kerran jäljen päältä lähtö jotenkin sekoittanut vai mikä, mutta janatyöskentely oli vähän haparoivampi kuin normaalisti. Itse jäljen ajoi mainiosti, polun ylitykset olivat sille selkeästi vaikeita, mutta hyvin se ne kuitenkin oikein teki. Lisäksi yksi iso kallio aukea oli hankala, mutta hyvin korjasi oman pikku erehdyksenä ja palasi nopsasti takaisin jäljelle. Kepit nousi hyvin. Kun tultiin tuolle risumaja alueelle Viski muutti hyvin epävarmaksi ja lopulta passivoitui ihan täysin. Eli ei vaan ajanut jälkeä - hyvin kummallinen ilmiö! Rohkasin sitä menemään uudelleen ja vähän kannustin sitä tekemään töitä, jonka jälkeen jatkoikin ihan hetken, kunnes jäi nuolemaan jotain maasta ja nosti koipea!!! Primitiviireaktio iski ja koira sai kyytiä. Tuo on ehkä maailman ärsyttävintä, että kesken työnteon ruvetaan nuolemaan kusia!!! Sitten laskettiin kymmeneen ja kehoitin Viskiä jatkamaan matkaa. No sehän ei jatkanut ollenkaan siihen suuntaan mistä olin sen pöllyttänyt (onneksi katsoin jälkeä tehdessäni mihin risumajalta se jälki lähti ja tiesin aika tarkkaan oikean suunnan) vaan seisoi mun selän takana ihan passiivisena vaikka sitä kannustinkin tekemään töitä. Ei tehnyt, seisoi vain. Sitten autoin sen verran, että siirryiin sen kusipaikan ohitse ja annoin uudelleen jälki-käskyn ja Viski lähtikin etsimään jälkeä, toki hyvin varovaisen näköisenä, mutta lähti kuitenkin. Kävi hyvä tuuri, Viski sai jäljen kiinni ja hyvin nopeasti päästiinkin sitten viimeiselle kepille. Voi sitä riemun päivää :-D.

Ei ole hyvä saada tuollaisia kevyitä pikku hermokohtauksia kesken työn teon, mutta ihan oikeasti ei kesken työn ruveta kyllä kusia nuolemaan. Argggghh. No, tälläistä tämä on, kun touhuaa ei-maailman-pätevimmän-ja-keskittymyiskykyisimmän kanssa, mutta opettavaistahan tämäkin on :-o. Ja loppu viimein, hyvä, että jatkoi jäljestämistä ja päästiin sille viimeiselle kepillekin sitten hienosti. Saa nähdä jäikö tosta tapahtumasta "muistijälkiä" seuraavaan treenikertaan.. No, sen näkee sitten.