Ja jälkihommissa oltiin perjantai-illan kunniaksi. Taas vähän sellainen extempore lähtö, mutta jälki onkin siitä niin hieno laji, että sitä voi treenata just eikä melkein silloin, kun itse haluaa!

Viskin jälki olikin sen jälkiuran pisin jälki! Talsin reipasta vauhtia metsässä reilut kaksikymmentä minuuttia jälkeä tehdessäni ja olin aivan varma, että olen loppuiäkseni eksynyt metsään enkä löydä kuunan koskaan enää takaisin autolle :-o. Löysin. Jäljellä oli pari kulmaa vasempaan sekä oikeaan, lisäksi yksi terävä kulma vasempaan, kaksi hiekkatien ylitystä, yksi kärrypolun ylitys, kalliota, suota, varvikkoa, heinikkoa ... melkein mitä vaan :-). Ja kahdeksan keppiä. Jälki vanheni 50 minsaa, en vain jaksa odottaa sen enempää...

Ennen jälkeä otin pienen esineruudun, sellaisen syvän, mutta kapean. Viski ei meinannut millään pysyä kapealla alueella. Etuesineen merkkas pariin kertaan, mutta tylsästi jätti paikantamisen kesken ja lähti takaesineille... Nosti kuitenkin kolme esinettä nopeasti, mutta ihan tyytyväinen en suoritukseen ollut. No, nyt jos uskaltaisi tuotakin harjoitella niin eiköhän se siitä..

Sitten jäljelle. Ensin jana, joka n. 15 m syvyydessä ja oikealle. Viski eteni hyvin ja suoraan janalla, reagoi jälkeen, kääntyi vasemmalle (tietenkin!!), sanoin TARRRRKASTI TARRKASSTI, ja Viski jäi siihen janan vasemmalle puolelle pyörimään kummallisesti ihan pienellä alueella ympyrää, ikäänkuin olisi todellakin tarkastanut jotakin :-)). Pienen pyörimistarkastuksen jälkeen KÄÄNTYI ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan -jesss ja jiippppiiii! Sitten jäljestettiin hienosti koko jälki. Pienet epäröinnit tulivat molemmilla oikeaan kääntyvillä kulmilla - vasemmat kulmat menivät täysin moitteetta...jestas on toispuolinen eläin!! Viski nosti kaikki kepit, yhden kepin kohdalla reagoi hassusti vasta n. 2-3 metriä kepin jälkeen ja kääntyi takaisin ja nosti kepin. Olin jo varma, että se keppi jäi siihen. Ihan loppumatkasta, kun tultiin aika korkeaan varvikkoon, Viski nosti nenäänsä turhan korkealle ja ajattelinkin, että siltä alkaa olla puhti loppu. Saattoi olla, että olikin, mutta varvikon jälkeen taas madalsi ja ajoi hyvällä melko matalalla nenällä. Loppusuora oli vielä aika haasteellinen, kun jälki kulki n. 100 metriä ison asfalttitien reunassa (olihan siinä siis matkaa muutamia metrejä, ei ihan tiellä sentäs menty!!) ja se vähän Viskiä häiritsi. Hienosti kuitenkin suoritui tehtävästä ja se viimeinenkin keppi nousi. Aika kului jäljen ajamiseen aika tarkalleen puoli tuntia! Viskin vauhti on metsäjäljelle melko ideaali. Mun ei tarvi yhtään juosta, kävelen reipasta vauhtia koko ajan. Jos yrittää lisätä vauhtia, se yleensä heti tarkoittaa jotain huonoa, siitä syystä en suostukkaan mihinkään juoksulenkkiin vaan himmaan vauhdin pois.

Viski oli kyllä superpätevä tänään :-). Itsekin puuskutin aika lailla tuon metsäreissun jälkeen ja posket oli kuumuudesta ja onnesta punaiset :-D. Ainiin, törmäsin metsässä erinomaisen ällöttävään etanaan - sellaiseen varmaan kakskytsenttiseen ällöttävään mustaan. Yök ja yök ja yök, oli ihan liki etten vielä tallonut sen päälle, onneksi ehdin juuri ja juuri tehdä väistöliikkeen...