Jouni oli tänään jo paljon paremmilla fiiliksillä kuin eilen tai torstaina. Kivut ovat antaneet vähän jo periksi ja kovasti potilas odotti, että saisi lääkäriltä luvan lähteä pyörätuoliturneelle pitkin sairaalaa. Lupaa ei vielä tänään saatu, kun rtg-kuvasivat vielä uudelleen miestä, että näkivät vähän mieten luut ovat asettuneet. Kuvauksen lausuntoja ei sitten ollakkaan saatu.. osastolla on kuulema pikkuisen kiirettä ja akuutit asiat toki menevät edelle. Kyllähän tässä vielä monta mielen myllerrystä tullaan käymään, ennenkuin tätäkin asiaa voidaan vielä vain muistella. Yksityisyrittäjälle kun tuo sairasloma ei välttämättä ole kaikista mukavin vaihtoehto. Mutta toki, edelleen täytyy vaan yrittää Jounillekin toistaa, että olisi voinut käydä paljon paljon huonomminkin. Maallisilla asioilla on sitten tapana järjestyä, enemmin tai myöhemmin.

Itsekin jo olin sen verran paremmalla tuulella, että lähdin katsomaan agiliitoa Nokian kisoihin. Tupla hengasi mukana ja tinttasi ohi mennessä villakoiran pentua nenille, se kun yritti tulla Tuplan kaivamalle kuopalle.. Ja toisen kerran, kun oli menossa Tuplan pallolle.. Nyt onkin ihan uusi vahdittava asia mitä ei aiemmin ole omieni koirien kanssa ollutkaan... Takaisin tullessa käytiin tekemässä jälki. Sellainen ehkä 40 metriä pitkä, ensimmäistä kertaa pieni mutka ja nameja siellä täällä. Hienosti meni, mutkassa meinasi ensin jatkaa suoraan, mutta huomasi kyllä heti että oho - ei tänne ja löysi uuden suunnan :-). Viski pääsi päivällä pyörälenkille, aika rennon näköisesti kyllä ravasi.