Tänään sain itsestäni sen verran irti, että tein Viskille jäljen! Jälki vanhentui aika tarkalleen tunnin, jana oli n. 25 metrin syvyydessä ja lähti oikealle, kulmaa janalla oli varmaankin aika tarkalleen 90 astetta. Keppejä kuusi ja maasto melkoista ryteikköä kaatuneiden / kaadettujen puiden vuoksi.

Jana lähti ihan persiilleen, Viski pyöri, hyöri, yritti ja kokeili varmaankin kaikkia mahdollisia suuntia palaten aina itse takaisin janalle. Lopulta se lähti oikeaan suuntaan ja pääsi jälkeen kiinni. Kun tultiin jäljeltä takaisin tuossa janan kohdalla oli ihmisiä puutöissä, en tiedä olisivatko he voineet olla jo aamulla siinä aiemmin ja näin vaikeuttivat janan etsintää? Kepit Viski löysi kaikki, ihme kyllä :-). Jäljestäminen oli miten sen nyt sanoisin.. paikoitellen hyvää, mutta varsinkin kepeiltä uudelleen lähdöt aiheuttivat melkoista hässäkkää ja turhaa pyörimistä ja tarkistelua. Päästin Viskin ilmeisesti lähtemään aina jotenkin huolimattomasti ja kiireellä eikä siitä oikein hyvää seuraa.Sitten kun Viski pääsi hyvin jälkeen kiinni ja ajaminenkin rauhoittui huolellisemmaksi. Kepit se kyllä selkeästi ja varmasti merkkasi ja toi minulle tohkeissaan.

Viskillä oli lisäksi tänään vauhtia ihan turhan paljon, varmasti pitkä tauko jäljestämisen kanssa ja muutenkin tekemiset olleet vähissä, ja vauhti aiheutti turhan paljon kaahottamista. Kova vauhti ei ollut muutenkaan hyväksi, koska oma liikkuminen metsässä on vielä aikamoista kankeamista, joten jouduin kyllä ihan suorastaan jarruttamaan  melkein koko ajan, kokeilinpa myös päästää liinasta irti - ei hyvä, vauhti kasvoi ja järki jäi!! Maaston vaikeakulkuisuus aiheutti myös sen, että jälki oli tosi mutkitteleva ja kiemurteleva, kun yritin löytää sellaisia reittejä mistä pääsen kävelemään ylipäätään. Mutta silti ihan hyvä treeni, tuollaisia vähän vaikeampia jälkitreenejä Viski kyllä tarvitseekin, jotta joutuisi keskittymään ja rauhoittumaan itse jäljestämiseen paremmin. Myös vanhempia jälkiä pitäisi vaan malttaa tehdä..